Ratkaisu maahanmuutto-ongelmiin

Vartti Pohjois-Helsinki oli käynyt kysymässä kansan syviä tuntoja malmilaisessa anniskeluravintolassa, ja esiin nousi huoli että jos Pekka Haavisto valitaan presidentiksi, "ruotsalaiset muuttavat Suomeen".

Osa kansasta on huolissaan siitä että maahanmuuttajat aiheuttavat kustannuksia, työllisyysaste on alhainen, mukana tulee lapsia jotka tarvitsevat hoitoa tai koulutusta. Lisäksi tulijoiden suhde naisiin askarruttaa.

Toiset taas haluavat enemmän väriä katukuvaan, lisää työikäistä väkeä, ja vapaampaa meininkiä. Unohtamatta toki toisen kotimaisen kielen asemaa ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksia.

Tämä on loistava mahdollisuus kansalliseen konsensukseen, jonka ehdokas Haavisto on pelkällä olemassaolollaan avannut. Tilastollisesti ruotsia äidinkielenään puhuvat ovat keskimääräistä paremmin työllistyneitä, ja muutenkin hieman terveempiä. Lienee myös niin että homoseksuaaleilla on keskimääräistä vähemmän lapsia ja he muuttavat vähemmän kilpailuasetelmaa heteroseksuaalisilla parisuhdemarkkinoilla.

Eli lisää ruotsalaisia homoja Suomeen, ja kaikki ovat tyytyväisiä.

Autossa ei voi räplätä

Kauppalehti raportoi:

Amerikkalaiset autonvalmistajat ovat huolissaan Facebookin ja muun sosiaalisen median voimasta. Esimerkiksi General Motors on ilmoittanut, ettei autoilu enää kiinnosta nuoria, sillä kumin polttamisen sijaan kaverit tapaa nyt parhaiten verkossa.

Aikuisina sama joukko muuttaa suurkaupunkeihin ja alkaa käyttää joukkoliikennettä.

- Alle 30-vuotiaista 54 prosenttia on mieluummin sosiaalisten medioiden parissa kuin autoilee, toteaa GM:n markkinointijohtaja John McFarland, 31.

Hänen mukaansa varsinkin nuoret naiset suhtautuvat autoon kuin rumaan poikaystävään, joka saa mennä heti, kun parempi vaihtoehto tulee näköpiiriin.

Pääsääntöisesti asiat tulevat rapakon yli pohjolaan yhä pienenevällä viiveellä, esimerkiksi nuivailu ei ole juuri mitään muuta kuin käännettyä republikaanihuutoa.

Kyse on muustakin, pari vuotta sitten kännykän hiplaamista junassa katsottiin kummasti, Tolkku muistaa elävästi erään suoraan päin naamaa nauraneen miehen. Nyttemmin jokaisella tuntuu olevan joku pad tai muu räplättävä, eli räplä.

Räplöjen yleistyminen saa matkan tuntumaan nopeammalta ja mukavammalta, eikä tarvitse tuijottaa kenkiään, jottei tuijottaisi. Autossa ei voi räplätä.

Yhden kukkaron kunta

Suomen Kuvalehti julkaisi kartan jossa ei sinänsä ollut mitään ihmeellistä, yhdestä alueesta on tehty yksi kunta ympäri maata. Se onko tässä järkeä riippuu siitä onko kyseessä yksi yhtenäinen alue.

Tolkun positio on että se maksaa joka päättää ja toisinpäin, ja päätökset tehdään yhdessä elimessä joka on demokraattisesti valittu. Nyt tämä menee niin että kuntayhtymällä on esimerkiksi yksi erikoissairaanhoito, jonka asioista päättää toistakymmentä kuntaa lähinnä toisiaan kampittaen ja kukin maksaa osansa satunnaisin jakoperustein jotka on loppumaton riitelyn aihe. Lisäksi kunnilla on usein esimerkiksi oma vanhustenhoito joka sitten luontevasti työntää potilaita yhteiseen sairashoitoon kunnan omaa kassaa rasittamasta.

Tällaiselle hallinnolle ei ole mitään järkevää puolustusta. Kaavoituksessa kuva on samoin yksinkertaistettuna ihan vaan käsittämätön sotku.

Jonkun täytyy esittää tyhmät kysymykset, onneksi on Timo Soini joka demonstroi mikä ei ole mahdollista:

Soinin mielestä tiettyjä palveluita voidaan yhdistää yli kuntarajojen, mutta pienet kunnatkin voivat olla muutoin kustannustehokkaita.

Soinin mukaan kunnallisessa päätöksenteossa kaikkein olennaisinta on, että kunnan budjettivalta säilyy vaaleissa valituilla päättäjillä.

Rakkaat vaahtosuut, kun se budjettivalta nimenomaan menee yhteisten palveluiden mukana. Isommalla kunnallla se otetaan takaisin.

Tasavallan päättäjien valinta

Tolkkua on askarruttanut presidentinvaaleihin liittyen yksi kysymys, mitä väliä sillä on kuka Mäntyniemessä päivystää seuraavat kuusi vuotta? Vaaliuurnille raahautumiseen haetaan tällä kertaa motivaatiota vähemmälle huomiolle jääneestä presidentin valtaoikeudesta.

Presidentillä on oikeus nimittää korkeimmat virkamiehet. Toki hallituksen esityksestä, mutta presidentillä on valta poiketa esityksestä, jota presidentti Halonen on myös käyttänyt.

Suomi on vähintään yhtä paljon byrokratia kuin demokratia, poliitikot kyllä päättää, mutta virkamiehet usein valitsee mistä päätetään. Raimo Sailas on 71-vuotias seuraavan presidentin virkakauden lopussa.

Tässä on oikeastaan kaksi kysymystä. Ensinnäkin, Tulisiko Presidentillä olla nimityvaltaa? Käyttäisikö valittu ehdokas sitä? Nämä liittyvät myös toisiinsa sitä kautta että ehdokas jonka mielestä tälläinen valta kuuluu hallitukselle lienee myös haluttomampia päättämään hallituksen esitysestä poikkeavasti.

Oletettavasti vahvemman presidentin puolesta puhuneet Niinistö, Soini ja Väyrynen ovat nimitysvallan kannalla. Vihreät ovat puolueena kyseistä valtaoikeutta vastustaneet, joten Haavisto lienee taas nihkeämpi käyttämään nimitysvaltaa. Mutta tämä on täysin spekulaatiota, osaisiko joku valaista asiaa?

Omalla vastuulla saa enemmän

Tarkoituksena ollut kirjoittaa jotain SOPAsta, mutta kirjoitankin sen mitä haluaisin asiasta sanoa viimeisemmistä viranomaisjärjen kukkasesta, operaattorien vastuu vihapuheista.

Fun Pastimes for Stupid Children yleisen Dunning-Kruger efektin kiroamisen ohella kirjoittaa:

Tietoliikenneoperaattori ei mitenkään voi seurata, arvioida ja luokitella kaikkea verkossa olevaa materiaalia tai heidän lävitseen kulkevaa tietoa... sitä tietoa on aivan liikaa, ja se muuttuu koko ajan. Se ei yksinkertaisesti ole inhimillisesti mahdollista, koska kaikki materiaali pitäisi käydä läpi, eikä kukaan pysty siihen.

Valitettavasti tämä ei ole tarkalleen ottaen totta. Netissä sellaisena kuin se nyt on tuollainen valvonta ei tietenkään toimi. Mutta meillä voisi olla myös netti jossa on niin paljon vähemmän sisältöä että sitä voidaan valvoa. Käytännössä tämä voisi tapahtua esimerkiksi niin että operaattorit valuuttaa valvontakustannukset käyttäjille, jos jokainen blogaus maksaa vitosen niin kyllä niiden määräkin tippuu murto-osaan.

Tämä on se suurin ja kärjistetty kauhukuva siinä että operaattoreille kasataan vastuita, kyse on siitä millainen netti halutaan. Yleisemmin, jos teknologian toimittajille laitetaan välilliset vastuut teknologian käytön seurauksista, niin se rajaa rajusti mitä ko. teknologialla saa tehdä, eli tekee siitä vähemmän hyödyllisen. Käytön vapaudesta seuraa omat vastuut.

Numerosokeus vammauttaa

Suomen Kuvalehti keräsi kartalle liikenneonnettomuudet Helsingissä. Jutussa kaupugin virallinen liikennepoliisi kertoo:

”Kaivokatu on ollut iät ja ajat erittäin vaarallinen jalankulkijoille”, sanoo komisario Dennis Pasterstein Helsingin poliisista. ”Siinä on valtava jalankulkuvirta, kaksi ajokaistaa molempiin suuntiin ja ratikka vielä päälle. Tavallaan kuusikaistainen tie keskellä Helsinkiä.”

Tolkun yhteenlaskuoppiryhmä pohti tätä visaista kysymystä. Ankaran parranvääntelyn jälkeen tulivat siihen tulokseen, että ehkä samalla autoilliikenteelle jolla on yksi autokaista suuntaansa käytössä Kaisaniemen metroaseman kohdalla kun toinen on busseja varten, voisi riittää yksi kaista suuntaansa myös Rautatieseman edessä.

Lisäksi kirjeenvaihtajamme arkitodellisuudesta havainnoi että jos jalankulkijat eivät noudata suojatievaloja niin ne ovat vaarallisemmat kuin ei valoja lainkaan. Esimerkiksi yksi kaupungin vilkkaimista suojateistä Aleksanterinkadulla Stockmannin pääoven edessä toimii vallan mainiosti kuten kartastakin näkyy, ja siellä ei ole suojatietä eikä varsinkaan jalankulkijavaloja.

Mitä on Suomi?

Tiedemiehen innoittamana.

Tolkun Berliinin kirjeenvaihtaja vastaa otsikon kysymykseen näin.

Kehä I. Joulukuu. Pimeää, räntää. Onneton saksalainen tunaroi liityntäkaistalla ja perään pamahtaa Toyota Hiace -pakettiauto. Kaksi nuorta miestä nousee autosta, katsastaa huomattavat vahingot pakettiauton keulalle ja alkaa kävelemään kohti.

Tässä vaiheessa miehemme verbaalisemmasta liikennekulttuurista, ja jälkeenpäin selviää miesten lainanneen muuttoauton pomoltaan evästeellä älkää sitten rikkoko, valmistautuu vähintäänkin sadatteluun ja syytöksiin. Semminkin kun onnettomuus on etupäässä hänen syytään, muttei juridisesti, eli korvausvastuu on peräänajaneella.

Hermostuneena hän avaa ikkunan. Toinen nuorista miehistä kumartuu, huokaa, ja sanoo "mennään juomaan kahvit". Ja sitten mentiin ja tehtiin paperit.

Tätä on Suomi, pitkää ikää sille.