Minkälainen onnettomuus HITAS on?

HITASista on puhuttu viime päivinä, Tolkusta huuto aiheesta on ylimitoitettua ongelmiin nähden ja sivuttaa hyödyt. Tonttien alennusmyynnistä taas voisi huutaa enemmänkin.

Otetaan ihan lyhyenä kertauksena kuitenkin ensin että mitä HITAS on. Kyseessä on järjestelmä jossa Helsingin kaupunki vuokraa tontin n. 20% alennuksella ja rakennuttaa siihen talon. Asunnot talosta myydään omakustannehintaan, ja ne ovat vapailla markkinalla oleviin verrattuna hyvin edullisia. Kun myydään alle markkinahinnan niin syntyy jono, nykyään asunnot arvotaan. HITASeissa on indeksiin sidottu enimmäishinta, paikoin ja joskus tämä jää reilusti jälkeen markkinahinnasta. Erityisesti uudet HITASit ovat huomattavan halpoja.

Tämä tuottaa erilaisia ilmeisiä ja vähemmän ilmeisiä ongelmia, joita ei tässä yhteydessä kerrata.

Kuitenkin ratkaisuna paskaksi ja palamaan on ylireagointia. HITASin avulla jopa tuhannet ihmiset vuodessa saavat kohtuuhintaisen asunnon Helsingistä, ja pahimmassakin tapauksessa saadaan vähän lisää vuokra-asuntoja. Tähän verrattuna jokunen sijoittaja tai kiero myyjä jotka käärivät ansiottomia voittoja, tai mummu joka asuu turhan isossa asunossa, ovat kuitenkin pieniä haittoja. Kyseessä on aika onnellinen onnettomuuss.

Semminkin kun käytännössä HITAS ei suoranaisesti maksa kaupungille juuri mitään. Joko on niin että sosialismi on asuntotuotannossa huomattavasti tehokkaampi kuin markkinat, tai sitten asuntotuotannossa on jotain pielessä joka pitää korjata, kuten Elina Moisio kirjoittaa.

Ei kai siinä paikoin raivoisassa kritiikissä vaan nyt ole taustalla se, että kun todellisuus ei tottele talousteoreettisia yksinkertaistuksia, niin ratkaisu on muuttaa todellisuutta? Tätä ei tule lukea kritiikinä välttämättömiä ja tarpeellisia talousteoreettisia yksinkertaistuksia kohtaan sinänsä.

Voi tosin olla niinkin kuten Soininvaara argumentoi:

Virallisesti alennus [tontinhinnasta lasketusta vuokrasta] on 20 %, mutta sillä sadan prosentin vuokralla ei kyllä kukaan pysty tonttia saamaan. Hinta on hatusta vedetty ja vahvasti subventoitu ainakin hyvillä alueilla... Itse kovan rahan asunnossa asuva voi aiheellisesti kysyä, miksi yhteistä omaisuutta käytetään joidenkin asumisen tukeen mutta ei kaikkien.

Tolkku saattaa olla tässä väärässä, mutta tuo hatusta vetäisty vertailuhinta on kuitenkin se millä grynderit ostavat kaupungilta tonttaja. Grynderi vaan pitää sen ja markkinahinnan eron tietenkin itsellään. HITASissa erotus siirtyy asunnon ostajalle, mikä selittäisi hintaeroja.

Soininvaara on tästäkin huomauttanut, hänen mielestään kaupunki myy ja vuokraa ylipäänsä maata liian halvalla. Jos näin on, niin tämä on skandaali, kyse on käytännössä miljardeista euroista kaupunkilaisten rahaa joka lahjoitetaan yksityisille yrityksille, vain murto-osa uudistuotannosta on HITASia.

Selvyyden vuoksi, Tolkkua ei toimiteta HITAS-asunnosta, mikä ei johdu yrityksen puutteesta.

Asunto voisi olla ihan vaan asunto

Tolkku on sitä mieltä että verotamme asuinrakentamista liikaa ja turhaan normien kautta. Ja kertoo miten tämä lopetetaan.

Otso blogasi siitä että ihmisille myydään pysäköintipaikkoja, joita he eivät tarvitse eivätkä halua. Niitä myös vuokrataan kytkynä asunnon kanssa, haluaa eli ei. Tämä on yleisesti ottaen käsittämätöntä, mutta myös nostaa varsinkin HITAS-asuntoja hintoja sellaisella tasolle, että esimerkkinä Otson kirjoituksessa mainitulla opettajapariskunnalla ei ole varaa ostaa asuntoa.

Tolkun mielestä asiassa on kaksi muuta keskeistä ongelmaa:

1. Normit ovat rakentamisen veroja ja verot vähentävät taloudellista toimintaa. Kaupungissa raskain näistä veroista on pysäköintinormi.

On toki niin että rakennuskustannukset eivät sinänsä selitä asuntojen hintoja, paitsi HITASissa, koska hinta määräytyy markkinoilla kysynnän ja tarjonnan mukaan. Mutta kustannusten kasvu rajoittaa tarjontaa, eli tehdään vähemmän asuntoja, ja tämä nostaa hintoja. Esimerkiksi Helsingin kaupunki, vauhdittaakseen asuntotuotantoa, luovutti Jätkäsaaressa tontteja poikkeuksellisella ehdolla että kaupunki saa tontista korvaukseksi prosenttiosuuden asunnon myyntihinnasta, ja kuten Akateeminen talousblogi huomauttaa tämä tuottaa hassun kannustimen tinkiä laadusta ja laskee kaupungin eli meidän kaupunkilaisten tontista saamaa korvusta. Ja samaan aikaan kaupunki ja valtio lisäävät rakentajien kustannuksia normeilla.
Esteettömyyden, autopaikkanormin ja väestönsuojelutilojen normien vaikutus 55 neliön kaksion rakennuskustannuksiin

Pysäköintipaikka verrattaen edullinen 45 000 € /kpl Jätkäsaaressa joita on 0,77 per asunto, lähde muille luvuille raportti Rakentamisen normitalkoot – turhat kustannukset kuriin, via Lasse Männistö. Lainaus asiantuntijahaasttelusta:

Hinta joka saadaan autopaikkojen myynnistä, ei kuitenkaan kata rakennuskustannuksia vaan jokainen asunnon ostaja sponsoroi autopaikoitusta, esim. Vuosaaressa autopaikasta saadaan 15 000€, mutta rakentaminen maksaa 30 000 €.

Ja nuo ovat vielä vanhaan merenpohjaan ja täyttömaahan verrattuna halpoja paikkoja.



2. Kaupunki on kaupallinen keskus, taloyhtiö ei ole pelastuslaitos tai autokerho

Kaupunki koostuu erillaisista julkisista ja kaupallisista tiloista, kuten kahvilat, kirjastot tai vaikkapa kuntosalit. Se elää siitä että niissä tuotetaan palveluita. Jos niille ei ole kysyntää niin kaupunki ei elä. Talot ovat taas sitä varten että niissä on asuntoja, tarvittavat palvelut löytyvät yleensä kävelyetäisyydeltä.

Asuntoyhtiö sellaisena kuin sen virkamies näkee taasen on pikemminkin jonkinlainen minivaltio. Jos taloyhtiö on yksinään saaressa keskellä Suomenlahtea voi olla mielekästä että síllä on oma pelastustila ja jopa vapaapalokunta. Jätkäsaaressa näin ei ole, vaan kansalaisten suojelu kriiseisssä hoidetaan julkisena palveluna, samoin väestösuojat on järkevää tehdä keskitetysti verovaroin. Ihmisiä jotka rakentavat asuintoihinsa yksityisiä pommisuojia pidetään yleensä vähän omituisina.

Jos pysäköintipaikat olisivat palokunnan tapainen palvelu jota kaikki tarvitsevat, niin olisi järkevää hoitaa pysäköinti julkisena palveluna. Mutta sen tarve vaihtelee eri ihmisillä, joskus on auto ja joskus ei, ja kantakaupungissa autoja ei suurimmalla osalle ole. Lisäksi on vaikea nähdä mitä sellaiset ulkoishyödyt pysäköintipaikoista olisivat jotka eivät siirtyisi niiden hintaan, semminkin kuin autoista on kaupungissa myös merkittäviä ulkoishaittoja.


Miten yksityinen pysäköinti tulee järjestää

Asia on sinänsä äkkiseltään yksinkertainen, ihan normaali yhtiö josta ostetaan pysäköintiaikaa siinä kuin kuntosalilta kuntoiluaikaa. Helpointa tämä on jos ajattelee yrityksen sijaan Autoliiton tapaista autoklubia joka vastaa koko aluen pysäköinnistä, liittyä saavat paikalliset asukkaat ja yritykset. Osakkeen hinta kattaa pienen osan kuluista ja toimii alkupääomana, pääasialliset tulot tulevat aikaperustaisista maksuista. Myös kadunvarsipysäköinti on osa yhtiötä. Taloyhtiöillä ei ole asian kanssa mitään tekemistä, kaupunki voi toimia jonkinlaisena kätilönä.

Alla numeroituina ongelmia ja miten se torpataan:

1. Paikallismonopoli
Voi olla käytännössä vaikeaa tuottaa paikallista kilpailua pysäköintitalojen kesken. Se että kaupunki taas kilpailisi niiden kanssa vääristäisi omalla tavallaan kilpailua. Tämän takia paras ratkaisu on keskinäinen yhtiö jossa pysäköintipalveluita käyttävät myös omistavat sen, vähän niin kuin golf-klubi.

2. Pysäköinti leviää vieras- ja asiointipaikoille jos muualla pitää maksaa
Tähän on hyvin yksinkertainen ratkaisu, mitään tuollaisia erillisiä paikkoja ei ole. Eli siksi ne ovat saman yhtiön alla joka saa niistä myös tuloja. Käytännössä tämä tarkoittaa että kaupunki vuokraa kadunvarsipaikat perustettavalle alueelliselle pysäköintiyhtiölle.

3. Jos pysäköinti on maksullista niin sitä pitää valvoa, ja ihmiset eivät pidä siitä
Ne samat ihmiset jotka pysäköivät ovat myös osakkaita, ihmiset ovat sangen hanakoita puuttumaan väärinpysäköintiin omilla paikoillaan. Yhtiö voi ostaa valvonnan palveluna joka kaupungilta tai yksityiseltä yritykseltä.

4. Sokerina pohjalla Autopaikkatyöryhmän raportissa esiintuotu ongelma:

Pysäköintilaitoksen yksityisten autopaikkojen toteuttaminen jää kiinni alueella asuntoja omistavien ja niissä asuvien asukkaiden halusta ja kyvystä
ostaa itselleen oma autopaikka... Tällöin uuden alueen asukkaat saattavat vaatia kaupunkia muuttamaan pysäköintiä verovaroin esimerkiksi maantasoiseksi tai lisäämään kadunvarsipysäköintiä välttyäkseen ostamasta omakustannusperusteisia, mutta silti kalliita autopaikkoja pysäköintilaitoksesta.

Siellä maatasolla kaupungissa ei ole tilaa vaikka kuinka vaatisi. On myöskin vaikea nähdä ongelmaa siinä että pysäköintilaitoksia joita ihmiset eivät halua, ei myöskään rakenneta.

Ratkaisu maahanmuutto-ongelmiin

Vartti Pohjois-Helsinki oli käynyt kysymässä kansan syviä tuntoja malmilaisessa anniskeluravintolassa, ja esiin nousi huoli että jos Pekka Haavisto valitaan presidentiksi, "ruotsalaiset muuttavat Suomeen".

Osa kansasta on huolissaan siitä että maahanmuuttajat aiheuttavat kustannuksia, työllisyysaste on alhainen, mukana tulee lapsia jotka tarvitsevat hoitoa tai koulutusta. Lisäksi tulijoiden suhde naisiin askarruttaa.

Toiset taas haluavat enemmän väriä katukuvaan, lisää työikäistä väkeä, ja vapaampaa meininkiä. Unohtamatta toki toisen kotimaisen kielen asemaa ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksia.

Tämä on loistava mahdollisuus kansalliseen konsensukseen, jonka ehdokas Haavisto on pelkällä olemassaolollaan avannut. Tilastollisesti ruotsia äidinkielenään puhuvat ovat keskimääräistä paremmin työllistyneitä, ja muutenkin hieman terveempiä. Lienee myös niin että homoseksuaaleilla on keskimääräistä vähemmän lapsia ja he muuttavat vähemmän kilpailuasetelmaa heteroseksuaalisilla parisuhdemarkkinoilla.

Eli lisää ruotsalaisia homoja Suomeen, ja kaikki ovat tyytyväisiä.

Autossa ei voi räplätä

Kauppalehti raportoi:

Amerikkalaiset autonvalmistajat ovat huolissaan Facebookin ja muun sosiaalisen median voimasta. Esimerkiksi General Motors on ilmoittanut, ettei autoilu enää kiinnosta nuoria, sillä kumin polttamisen sijaan kaverit tapaa nyt parhaiten verkossa.

Aikuisina sama joukko muuttaa suurkaupunkeihin ja alkaa käyttää joukkoliikennettä.

- Alle 30-vuotiaista 54 prosenttia on mieluummin sosiaalisten medioiden parissa kuin autoilee, toteaa GM:n markkinointijohtaja John McFarland, 31.

Hänen mukaansa varsinkin nuoret naiset suhtautuvat autoon kuin rumaan poikaystävään, joka saa mennä heti, kun parempi vaihtoehto tulee näköpiiriin.

Pääsääntöisesti asiat tulevat rapakon yli pohjolaan yhä pienenevällä viiveellä, esimerkiksi nuivailu ei ole juuri mitään muuta kuin käännettyä republikaanihuutoa.

Kyse on muustakin, pari vuotta sitten kännykän hiplaamista junassa katsottiin kummasti, Tolkku muistaa elävästi erään suoraan päin naamaa nauraneen miehen. Nyttemmin jokaisella tuntuu olevan joku pad tai muu räplättävä, eli räplä.

Räplöjen yleistyminen saa matkan tuntumaan nopeammalta ja mukavammalta, eikä tarvitse tuijottaa kenkiään, jottei tuijottaisi. Autossa ei voi räplätä.

Yhden kukkaron kunta

Suomen Kuvalehti julkaisi kartan jossa ei sinänsä ollut mitään ihmeellistä, yhdestä alueesta on tehty yksi kunta ympäri maata. Se onko tässä järkeä riippuu siitä onko kyseessä yksi yhtenäinen alue.

Tolkun positio on että se maksaa joka päättää ja toisinpäin, ja päätökset tehdään yhdessä elimessä joka on demokraattisesti valittu. Nyt tämä menee niin että kuntayhtymällä on esimerkiksi yksi erikoissairaanhoito, jonka asioista päättää toistakymmentä kuntaa lähinnä toisiaan kampittaen ja kukin maksaa osansa satunnaisin jakoperustein jotka on loppumaton riitelyn aihe. Lisäksi kunnilla on usein esimerkiksi oma vanhustenhoito joka sitten luontevasti työntää potilaita yhteiseen sairashoitoon kunnan omaa kassaa rasittamasta.

Tällaiselle hallinnolle ei ole mitään järkevää puolustusta. Kaavoituksessa kuva on samoin yksinkertaistettuna ihan vaan käsittämätön sotku.

Jonkun täytyy esittää tyhmät kysymykset, onneksi on Timo Soini joka demonstroi mikä ei ole mahdollista:

Soinin mielestä tiettyjä palveluita voidaan yhdistää yli kuntarajojen, mutta pienet kunnatkin voivat olla muutoin kustannustehokkaita.

Soinin mukaan kunnallisessa päätöksenteossa kaikkein olennaisinta on, että kunnan budjettivalta säilyy vaaleissa valituilla päättäjillä.

Rakkaat vaahtosuut, kun se budjettivalta nimenomaan menee yhteisten palveluiden mukana. Isommalla kunnallla se otetaan takaisin.

Tasavallan päättäjien valinta

Tolkkua on askarruttanut presidentinvaaleihin liittyen yksi kysymys, mitä väliä sillä on kuka Mäntyniemessä päivystää seuraavat kuusi vuotta? Vaaliuurnille raahautumiseen haetaan tällä kertaa motivaatiota vähemmälle huomiolle jääneestä presidentin valtaoikeudesta.

Presidentillä on oikeus nimittää korkeimmat virkamiehet. Toki hallituksen esityksestä, mutta presidentillä on valta poiketa esityksestä, jota presidentti Halonen on myös käyttänyt.

Suomi on vähintään yhtä paljon byrokratia kuin demokratia, poliitikot kyllä päättää, mutta virkamiehet usein valitsee mistä päätetään. Raimo Sailas on 71-vuotias seuraavan presidentin virkakauden lopussa.

Tässä on oikeastaan kaksi kysymystä. Ensinnäkin, Tulisiko Presidentillä olla nimityvaltaa? Käyttäisikö valittu ehdokas sitä? Nämä liittyvät myös toisiinsa sitä kautta että ehdokas jonka mielestä tälläinen valta kuuluu hallitukselle lienee myös haluttomampia päättämään hallituksen esitysestä poikkeavasti.

Oletettavasti vahvemman presidentin puolesta puhuneet Niinistö, Soini ja Väyrynen ovat nimitysvallan kannalla. Vihreät ovat puolueena kyseistä valtaoikeutta vastustaneet, joten Haavisto lienee taas nihkeämpi käyttämään nimitysvaltaa. Mutta tämä on täysin spekulaatiota, osaisiko joku valaista asiaa?