Mihin tarvitaan autottomia taloja?

Helsinki on pullollaan kerrostaloja ilman ensimmäistäkään pysäköintipaikkaa, ja niitä pitäisi pystyä rakentamaan edelleen. Ei siksi että talo ilman pysäköintipaikkoja olisi joku tavoite sinänsä, vaan siksi että tämä on ainoa tapa miten joihinkin paikkoihin voi rakentaa taloja. Kategorinen vaatimus taloyhtiön omasta parkkihallista johtaa usein siihen ettei taloyhtiötä perusteta.

Helsingin haluitummat asuintalot #6, Torkkelinkatu 17, 0 parkkipaikkaa

Rasittavin yksittäinen puheenaihe Helsingin kaavoituksessa on ns. autoton talo, ja se ei aihepiirin huomioon ottaen ole ihan vähän se. Virasto pohtii milloin autottomuussitoomusta niihin muuttaville, tai kaavoittaa kattokerroksen kokoisen talvipuutarhan, koska eihän muuten kukaan tuollaisessa suostuisi asumaan. Identiteettipolitiikan kokoontomisajoissa poliitikko tuhahtaa, että ei kuulkaa lapsiperheen ruokaostokset liiku Jumbosta ilman tila-autoa Jätkäsaareen, toinen että he kyllä kulkee tavarapyörällä luomupalstalleen. Absurdina huipentumana, jonkinlaisena kompromissina on päädytty siihen että tämmöistä epäilyttävää uutuutta voitaneen ehkä kokeilla.

Helsingin kantakaupunki on täynnä autottomia taloja, esimerkiksi Oikotien mukaan kaupungin kymmenestä halutuimmassa asuintalosta kahdeksassa ei ole ensimmäistäkään pysäköintipaikkaa. Niissäkään taloyhtiöissä joissa sisäpiha on uhrattu parkkikentäksi, paikkoja on nykyisestä normin mukaisesta mitoituksesta murto-osa.

Kyse ei ole sen ihmeellisemmästä asiasta, kuin että tiiviissä rakentamisessa tontilla ei nyt vaan ole mahtunut autopaikkoja. Tämä ei tarkoita että kyseinen talo on jonkinlainen vaihtoehtoväen kommuuni, eikä edes sitä etteikö sen asukkaat käytä tai jopa omista autoja, niitä ei vaan säilytetä asunto-osakeyhtiön tontilla. Tämä ei tietenkään myöskään tarkoita ettei tontille voisi ajaa autolla.

Autopaikattomuudesta on empiiristä kokemusta viimeisen sadan vuoden ajalta lukemattomissa taloyhtiöissä, ja jotenkin tämä tuntuu toimivan.

Kun parkkihalli on toteutuskelvoton vaihtoehto

Sitä että normi vaatii suurinpiirtein jokaista kolmea asuinkerrosta kohti yhden pysäköintikerroksen on ratkottu valtavilla kansirakennelmilla. Ne ovat monin tavoin typeriä, sen lisäksi että ne ovat kalliita, kannen päällä ei oikein puut kasva ja kannet joudutaan korjaamaan eli käytännössä uusimaan 20-40 vuoden välein. Parkkinormi pitäisi päästää päiviltä, mutta tässä kirjoituksessa ei ole kuitenkaan kyse siitä.

On tilanteita joissa käytännössä parkkihalli ei ole toteuttamiskelpoinen vaihtoehto. Esimerkiksi Mikko Särälä elvyttää vanhaa ideaa rakentaa Kulosaareen sillan viereen asuntoja, tällä kertaa urbaanissa, ja määrällisesti eli myös taloudellisesti toteuttamiskelpoisessa muodossa.

Ensimmäinen asia mikä tässä muodostuu ongelmaksi on että miten ihmeessä tuollaiselle täyttömaalle saisi normin mukaisen 600 paikan parkkihallin, suurin piirtein tontin kokoisen, ja toimivan ajoyhteyden sinne? Rakennusteknisesti tämäkin toki on tehtävissä jonkinlaisella tunneliratkaisulla, koska insinööri tekee kyllä rajattomalla budjetilla melkein mitä vaan. Mutta kustannusten räjähtäminen käsiin tarkoittaa ettei rakenneta ensimmäistäkään asuntoa.

Juuri käsittelyssä olevassa Lauttasaaren Lohiapajalahden kaavassa on tehottomat viuhkamaiset talot.

Tätä neliönuukailua myytäneen sillä että avoin rakenne säilyttää merinäkymät sen läpi, joka on ihan totta jos unohdetaan että lähes koko tontti on nelisen metriä korkeaa pysäköintikantta, josta ei näe läpi. Koska merenrantaan ja täyttömaalle on hyvin kallista ja hankalaa tehdä parkkihalleja.

Yleisemmin, pääkadun ja puiston välissä pitäisi olla talo. Se suojaa puistoa kadun melulta, ja toisaalta saadaan rakennusmaata hyvien joukkoliikenneyhteyksien varrelta. Tämän kompromissin kanssa voi puistojen suojelijatkin elää, talo tai edes kortteli ei vielä kovin paljon kavenna puistoa. Mutta jos talossa on valtava halli, sinne pitää tehdä erillinen ajoyhteys, jolloin yhtäkkiä onkin taas autotie viheralueen laidalla.

Mannerheimintien vartta Ruskeasuon siirtolapuutarhan kohdalla.

Nämä ovat kaikki esimerkkejä siitä miten jääräpäinen normeihin tuijottaminen käytännössä tuottaa huonoa rakentamista tai jopa estää rakentamisen kokonaan. Ratkaisu on ilmeinen.

Mallia toimistojen muutoksista asunnoiksi

On kuitenkin onnistuttu tekemään ilman sen kummempaa metelöintiä autoton talo. Alppilassa muutettiin toimistotalo asuintaloksi, rakentamatta parkkihallia, koska sen rakentaminen ei nyt vaan onnistu.

Samanlaista käytännönläheisyyttä toivoisi lautakunnalta ja virastolta myös uudisrakentamisessa. Normista saa lautakunta halutessaan poiketa. Että jos nyt päästäisiin siihen, että jos ei ole järkevää tapaa tehdä parkkihallia, sitä ei myöskään vaadita. Ilman mitään kummallisia ehtoja tulevalle taloyhtiölle. Se pitäisikö niitä ylipäänsä vaatia on toinen juttu, ja siitä tulee tapella erikseen.

Jatkosota huumeita vastaan

Ainakin kannabiksen laillistaminen on enää ajan kysymys. Sota huumeita vastaan on hävitty joka rintamalla. Tappiot ovat väkivaltaa, rikollisuutta ja turhia tuomioita, voittopuolella ei ole oikein mitään. Toisin kuin tappioista yleensä, tästä ei ole opittu yhtään mitään.

Oletetaan toimiva sääntely

Yleinen argumentti kannabiksen laillistamisen puolesta on että järkevällä sääntelyllä voitaisiin ehkäistä haittoja. Esimerkiksi Nytin artikkelissa haastateltu sosiologi Jussi Perälä visioi:

Ajatuksellahan voi leikkiä. Kasvattaminen ehkä vähenisi, tuomiot salakuljetuksesta ehkä pienenisivät, saataisiin kannabikselle ikärajat ja rajat pitoisuuksille, ja mainostaminen voitaisiin kieltää.

Kuten yleensä, tämä on tapana esittää passiivissa, ja sille että mikä koneisto tämän optimoidun sääntelyn mahdollisesti toteuttaisi ei ole tapana uhrata ajatustakaan. Implisiittisesti tämä sisältää kyseenalaisen oletuksen, että on olemassa joku pragmaattinen ja kiihkoton taho, joka osaa ja haluaa säädellä huumeita toimivalla tavalla. Eikä esimerkiksi vain koneisto, joka tuottaa uusia kieltoja vanhojen perään, koska niin se on aina ennenkin tehnyt.

Virkatyönä suunniteltu kuluttajatuote

Sama koskee keskeistä vasta-argumentia laillistamista vastaan. Esimerkiksi THL:n alkoholi- ja huumeasioista vastaava ylijohtaja Erkki Vartiainen kirjoittaa:

Kannabiksen vapauttaminen johtaisi vääjäämättömästi sen laajaan käyttöön ja lisäisi merkittävästi sosiaalisia ja kansanterveysongelmia sekä yhteiskunnallisia kustannuksia.

Tämä sisältää oletuksen, että vaikkapa hypoteettinen narko-alko ja siellä myytävät tiukan viranomaiskontrollin läpikäyneet tuotteet, olisivat hinnaltaan ja laadultaan houkuttelevampia kuin laittomilla vapailla markkinoilla tuotetut. Asiaa voi makustella vaikkapa pohtimalla, että jos valtio säätäisi monopolin panimolle joka myy kallista väljähtänyttä kaljaa rumista tölkeistä parittomina arkipäivinä, koska näin minimoidaan haitat, niin kasvaisiko oluen kulutus? Entäpä laiton kauppa?

Vartiainen tuskin on edes miettinyt asiaa tältä kantilta, koska hänen näkökulmastaan:

On pitkälti poliittinen valinta, kuinka paljon terveyttämme ja hyvinvointiamme haluamme päihteille uhrata.

Tämä hubris kitetyy parhaiten Stanton Glantzin suunnitelmassa kannabikseen laillistamiseen:

The goal (should be) to legalize it so that nobody gets thrown in jail, but create a legal product that nobody wants

Kyllä, siinä ihan oikeasti lukee että tulisi korvata laiton tuote laillisella tuotteella, joka on säädelty niin kelvottamaksi etteivät sitä kuluttajat halua. Tämä siten syrjäyttää laittomat tuotteet, koska taho ihan selkeästi sanoo kuluttajille, että te käytätte nyt tätä laillista pilveä. Glantz on tupakan vastaisen taistelun fundamentalistisiiven johtohahmo ja arvostettu kansanterveyden tutkija, kuinkas muuten.

Tällä samalla logiikalla STM argumentoi että he laillistavat sähkösavukkeet, mutta säätelemällä ne kuoliaaksi, ja säännellä täytyy koska laillistaminen lisää kysyntää jota tulee hillitä. Tämän jälkeen tupakan niillä korvaaville on vapaus valita tuote, jota hän ei halua ja jota ei voi käytännössä laillisesti ostaa mistään. Tätä he kutsuvat sallivaksi päihdepolitiikaksi.

Päätön sota

Maailmankuvaa joka tuottaa tällaista ajattelua voi vain arvailla, mutta ulkopuolisin silmin se näyttää jokseenkin tältä: Kansanterveyspolitiikassa niin kuin sitä harjoitetaan kansa on jonkinlainen naivi ja viaton sivullinen, ajopuu joka ajelehtii rikollisliigojen käsistä kansanvälisten suuryritysten hyväksikäytettäväksi, riutuen yhä uusien päihteiden kurjimuksessa. Ja sen ainoa pelastus ja turva on valtio joka käy loputonta sotaa näitä vastaan.

Lähteet

The right way to do drugs, The Economist

Matti Koskinen, Kannabis kauppoihin: Näin Suomi sen laillistaisi

Erkki Vartiainen, Uuden laillisen huumeen tuominen suomalaiseen kulttuurin toisi lisää ongelmia
Researchers warn legal marijuana could be next Big Tobacco, The Sacramento Bee  

Kuinka tupakkalaista saadaan toimiva sähkösavukkeiden kannalta

Sähkösavukkeiden osalta nyt käsittelyyn tuleva tupakkalain uudistus on käytännössä kieltolaki. Ainakin osin kyse lienee ihan vain tietämättömyydestä, minkäänlaista lakimuutosten vaikutusarviota sähkösavukkeiden markinoihin ja käyttäjiin ei valmisteluaineistosta löydy. Ministeriö toisaalla kuitenkin kertoo nimenomaan lisäävänsä valinnanvapautta, kun aikuiset voivat halutessaan siirtyä sähkösavukkeiden käyttäjäksi. Tämä on erinomainen tavoite, alla kerrotaan miten siihen päästään pykälä kerrallaan.

Viittaukset suluissa ovat lakiesityksen kohtiin jotka löytyvät lausuntopyynnöstä.  Sähkösavukkeista yleisemmin voi lukea esimerkiksi Vapers Finlandin tuoreesta napakasta tiedotteesta. Alla oleva ei kieltojen osalta olennaisin osin eroa myöskään Vapers Finlandin lausunnosta, joka on vielä huomattavasti seikkaperäisempi.

Laista tulee poistaa seuraavat kiellot:

Kyse on kansallisesta lisäsääntelystä, eli nämä eivät ole uuden tupakkadirektiivin vaatimia muutoksia. Toistetaan, EU ei näitä vaadi.

1. Verkkokaupan kieltäminen, eli etämyyntikielto ja ylimitoitettu markkinointikielto

Sähkösavukkeita ja -nesteitä myydään ja ostetaan, niistä keskustellaan, ja niitä myös kehitetään pitkälti yhteisön toimesta nimenomaan verkossa, kansainvälisesti. Kyseessä on nettiajan tuote. Asiallisen valikoiman kivijalkakauppoja on koko Suomessa vain kaksi, ja niistäkin toinen myy etupäässä verkossa.

Lakiesitys sisältää täyskiellon verkkokaupalle, eli etämyyntikiellon, niin maan sisäisesti kuin EU-alueen sisällä. Tämä on jo itsessään tosiasiallisellisesti kieltolaki, koska se käytännössä estää laitteiden ja nesteiden ostamisen.

Perustelu on että verkkokaupassa ei ole ikärajakontrollia. Jatkossa ainakin EU-alueella direktiivin myötä ja käytännössä globaalistikin sähkösavukkeiden myynti on rajattu täysikäisiin, ja hyvä niin. Tämä on alalla vallitseva käytäntö jo nyt. Suomalainen viranomainen voi ja sen tulee toki omalta osaltaan vaatia ja kehittää ikäkontrollia myös suomalaisilta verkkokaupoilta, mutta tähän täytyy löytyä nykyaikana muita keinoja kuin papereiden näyttäminen myyjälle. Lisäksi, jos kielloilla luodaan pimeät markkinat, niin niillä ei ainakaan kysellä papereita: tupakkatuotteista nimenomaan nuuskan käyttö on nuorison keskuudessa kasvanut, ja sitä ei saa myydä koko maassa lainkaan.

Huolimatta mainostuskielloista, joiden tarpeellisuuten ei tässä oteta kantaa, lain pitäisi sallia asiallisten verkkokauppojen pitäminen. Suomen markkinoilla johtavat verkkokaupat, kts. esim. finnvape.com tai puff.fi, eivät sisällä yliampuvia terveysväitteitä, lapsiin kohdistuvaa markkinointia, tai ylipäänsä mitään sellaista asiatonta jota tulisi lailla kieltää. Nykyinen Valviran ohjeistus sallii verkkosivuston, jossa on sähköpostiosoite, josta voi pyytää saada postissa paperilla luettelo maahantuojan myymistä tuotteista. Tämä ei eroa mitenkään täyskiellosta, jonka takia verkkokaupat on rekisteröity ulkomaille.

(7. luku 64 § ja 8. luku 67 §)

2. Makuaineiden kielto

Sähkösavukeneste ei itsessään maistu miltään. Tämän takia sitä maustetaan ihan normaaleilla elintarvikkeiden lisäaineilla. Suosituimpia ovat hedelmiä, mentholia, kahvia tai tupakkaa jäljittelevät maut, tässä järjestyksessä.  Asiassa ei ole mitään sen ihmeellisempää kuin siinä että kaupassa on kymmeniä erimakuisia jugurtteja.

Tämä on aivan eri asia kuin se että tupakkaan sekoitetaan mentholia sen karheuden peittämiseksi, siitä ilmeisestä syystä että sähkösavukkeessa ei ole mitään luontaista pahaa makua mikä pitäisi peittää, koska neste ei siis edelleenkään maistu miltään.

Kieltoa on myös vaadittu sillä perusteelle että hedelmämaut olisivat jotenkin lasten huokuttelua. Lähes kaikki käyttäjät ovat aikuisia ihmisiä, tyypillisesti keski-ikäisiä tupakoinnin lopettaneita miehiä, ja käyttäjien keskuudessa suosituimpia ovat nimenomaan ne hedelmämaut.

(3. luku, 10 § ja erityisesti 25 §, pakkausmerkintöjen osalta 5. luku 35 §)

3. Tupakointikieltojen laajentaminen sähkösavukkeisiin

Tässä on kolme ongelmaa.

Ensinnäkin tässä ratkotaan ongelmaa jota ei käytännössä ole. Nykytilanne on että sähkösavukkeiden käyttöä ei laki erikseen kiellä, mutta liiketilojen omistajat tai työnantajat voivat toki sen kieltää ja suurin osa on niin tehnytkin. Sisätiloissa höyrytään käytännössä muutamissa siihen suopeasti suhtautuvassa baarissa, tai yksityisissä työhuoneissa. Mitään konflikteja ei ole raportoitu, puhumattakaan terveysvaikutuksista sivullisiin. Miksi ihmeessä lainsäätäjä puuttuisi asiaan, joka kaikin puolin vaikuttaa sujuvan aikuisten ihmisten välisenä arkisena sopimisena vallan mainiosti?

Toinen ja iso ongelma on että kiellon laajentaminen sähkösavukkeisiin heikentää tupakkakieltojen hyväksyttävyyttä. Voi vielä olla kansalaiselle ymmärrettävää ettei esimerkiksi puistossa järjestettävässä yleisötapahtumassa saa poltaa, mutta millä ihmeen perusteella siellä ei saisi höyrytä? Tästä voi muodostua este tupakointikieltojen laajentamiselle ja noudattamiselle.

Kolmas ongelma on yksinkertaisesti se että on kansanterveydellisesten tavoitteiden sekä arkijärjen vastaista ohjata tupakointia lopettava tupakointipaikalle.

Kieltoa on perusteltu selkeydellä. Tupakansavun ominaispiire on voimakas haju, joten on hyvin epätodennäköistä että kukaan sekoittaisi savukkeen polttoa sähkösavukkeen höyryttelyyn. Sikäli kun tällaisia hassuja sekaannuksia kuitenkin sattuu, ne varmasti selviävät ilman lainlukua.

(10. luku 74 §)   

4. Matkustajatuonnin rajat sähkösavukenesteelle
Rajaksi on määritely 10ml nestettä. Tämä vastaa käyttäjästä, laitteesta, jne. riippuen parin päivän kulutusta (3-4 ml/päivä tutkimusten mukaan). Luku on yksinkertaisesti vain väärin laskettu ekvivalentiksi 200 savukkeelle. Tämä tarkoittaisi että esimerkiksi maahantulevalta turistilta joka tuo mukanaan henkilökohtaiseen käyttöön nesteitä itselleen takavarikoidaan nesteet ja määrätään sakkorangaistus.

(8. luku 69 §)

Lakiesitystä tulee muuttaa seuraavin tavoin

Seuraavat lisäykset ovat tarpeellisia tupakoinnin terveyshaittojen vähentämiseksi.

1. Lain tavoitteen tulee olla tupakan polton lopettaminen. Kansanterveydellinen ongelma on nimenomaan tupakanpolttamisen terveyshaitat, ei nikotiini sinänsä. Nikotiinittoman Suomen ottaminen tavoitteeksi hämärtää prioriteetteja ja tuottaa päätavoitteen vastaisia toimia, kuten esimerkiksi yllä eritellyt sähkötupakan kiellot. Tupakoinnin lopettaminen niin yksityisellä kuin kansallisella tasolla on muutenkin erittäin vaikeaa, siitä ei kannata tehdä vaikeampaa. (1 luku, 1 §.)

2. Resursseja tulee suunnata tupakoinnin lopettamista tukeviin palveluihin ja niiden vastuut tulee määrittää laista. Tähän tulee löytää lisärahoitusta ja sen lisäksi ohjata esimerkiksi Raha-automaattiyhdistyksen avustuksia tupakan vastaiseen työhön nimenomaan käytännön neuvonatyöhön lopettamisen tukemiseksi. Myös  niitä lopettajia, jotka haluavat käyttää apuna sähkösavukkeita, tulee kohdella asiakkaina. Ei ole olemassa väärää tapaa olla polttamatta. (2. luku)

Sähkösavukkeen sekä tuki- ja neuvontapalvelujen yhdistelmällä on saatu aivan loistavia tuloksia, kaksi viimeistä palkkia kuvassa. Ongelma on neuvojien kielteinen asenne, joka näkyy myös pienenä yhteydenottajien määränä. Tähän on Briteissä puututtu terveysviranomaisten koulutuksella ja ohjeistuksella.
(Unlicenced NCP=sähkösavuke,  lähde: E-cigarettes: an evidence update.) 

Kirkkonummen kunnanvaltuusto ja perustuslain vastaiset liikennevalot

Vetävä Länsiväylä

Suomen perustuslaki takaa muiden tärkeiden perusoikeuksien lisäksi myös liikkumisvapauden. 9 § kuuluu seuraavasti:

Suomen kansalaisella ja maassa laillisesti oleskelevalla ulkomaalaisella on vapaus liikkua maassa ja valita asuinpaikkansa.

Jokaisella on oikeus lähteä maasta. Tähän oikeuteen voidaan lailla säätää välttämättömiä rajoituksia oikeudenkäynnin tai rangaistuksen täytäntöönpanon varmistamiseksi taikka maanpuolustusvelvollisuuden täyttämisen turvaamiseksi.

Suomen kansalaista ei saa estää saapumasta maahan, karkottaa maasta eikä vastoin tahtoaan luovuttaa tai siirtää toiseen maahan.

Ulkomaalaisen oikeudesta tulla Suomeen ja oleskella maassa säädetään lailla. Ulkomaalaista ei saa karkottaa, luovuttaa tai palauttaa, jos häntä tämän vuoksi uhkaa kuolemanrangaistus, kidutus tai muu ihmisarvoa loukkaava kohtelu.

Kuten muutkin nykyään arkipäiväistyneet vapaudet, tämäkin on historiallisesti ja globaalisti kaikkea muuta kuin itsestäänselvää. Sikäli kun ihmiset eivät ole olleet suoranaisesti jonkun omaisuutta, tilanherran tai perheen isän, liikkumista ja varsinkin muuttamista on säännelty erillaisin propuskoin jopa valtion sisällä.

Kirkkonummen kunnanvaltuusto näkee tämän tärkeän perusoikeuden olevan uhattuna:

Kirkkonummen kunnanhallitus antoi maanantai-iltana kipakan lausunnon Helsingin yleiskaavasta, jossa ehkä eniten huomiota on kiinnitetty Helsingin sisääntuloväylien rakentamissuunnitelmiin.

Kunnanhallituksen lausunnossa huomautetaan, että Suomen kansalaisille tulee taata vapaa liikkuvuus pääkaupunkiin ja sieltä pois ja vapaan liikkuvuuden rajoittaminen on vastoin kansalaisten perusoikeuksia.

− Pieneen puolen miljoonan ihmisen Helsingin kaupunkiin kaavoituksella tahallaan aiheutetut liikenneruuhkat eivät palvele kenenkään etua. Ilmasto-asiat ovat tärkeitä, mutta päästötön autoilu on jo nyt mahdollista, Kirkkonummi toteaa.

Kirkkonummi (38 000 asukasta) on toki aivan oikeassa siinä että liikenneruuhkat ovat tahallaan aiheutettuja. Helsinki on seudulliset näkökannat sivuuttaen mennyt rakentamaan Helsingin kaupungin (600 000 asukasta). mikä ei varsinaisesti edistä läpiajoa, ihmiset pilaavat liikenteen. Helsingin kaupunginvaltuusto hylkäsi 1968 eksplisiitisesti esitykseen purkaa kaupunki ja tehdä tilalle moottoriteitä ja ramppeja. Ja nyt Helsinki aikoo rakentaa lisää kaupunkia kadun varteen moottoritien paikalle.

Punnittaessa Helsingin yleiskaavan perustuslaillisia vaikutuksia on syytä tarkastella perusoikeuksien toteutumista kokonaisuutena.

Toisaalta on kirkkonummelaiselle autoilijalla koituva maaorjuuteen rinnastettu haitta: Kirkkonummen asemalta ajetaan ensin 30 kilometriä, jotta päästään jonottamaan Porkkalankadun valoihin. Länsiväylän bulevardisoinnin jälkeen ensimmäiset liikennevalot lienevät Koivusaaren kohdalla, eli jo 26 kilometrin ajomatkan jälkeen vapaan liikkumisen estää liikennevalo.

Ja taas toisaalta, noin 10 000 ihmistä saa haluamansa asunnon, eli toteuttaa perustuslaillista oikeuttaan valita asuinpaikkansa. Jonkinlainen painoarvo lienee syytä antaa myös kunnalliselle itsehallinnolle, semminkin kuin lainsäätäjä on erikseen perustuslain 121 § tähdentänyt että "hallinnon tulee perustua kunnan asukkaiden itsehallintoon", eikä siis muiden kuntien asukkaiden itsehallintoon. Mielenkiintoinen teoreettinen kysymys on että tulisiko 10 000 uutta helsinkiläistä ymmärtää tästä yhteydessä kunnan asukkaiksi, heiltä kun ei ole tapana kysyä yhtään mitään.

Pohtiesaan liikennevalojen kinkkistä perustuslaillisuutta, toisaalta vapaa liikkuminen, toisaalta esim. 7 § oikeus turvallisuuteen merkityksessä ajoneuvot eivät törmää jalankulkijoihin tai toisiinsa, perustuslakivaliokunta joutunee Kirkkonummen valitusta käsitellessään pohtimaan myös koskeeko liikkumisen vapaus positiivisena oikeutena myös sitä hieman yli 50% väestöstä, jotka eivät joka saa, voi tai halua liikkua henkilöautolla. Länsibulevardin varrella heillä on vaihtoehtoina jalat, metro, todennäköisesti ratikka, ja fillari. Kirkkonummi taas juuri lakkautti bussivuoroja, koska matkustajia on alle yksi per bussi. Joukkoliikenne ilman joukkoja ei oikein toimi.

Mielenkiintoinen jatkokysymys on myös että kun Kirkkonummi rakentaa asuntoja joiden liikenneratkaisu on moottoritieliittymä, niin valittaako se tämän aiheuttamista ruuhkista itselleen vai Helsingille, vai Helsinki Kirkkonummelle?



P.S. Viattomien ammattilaisten suojelemiseksi, lausunto oli esittelijän esityksen vastainen, "kunnanhallitus lisäsi sen Pekka M. Sinisalon (ps.) esityksestä äänestäen luvuin 10−2."

Haittaavatko sähkösavukkeet tupakoinnin lopettamista? Entä THL:n uskottavuutta?

Helsingin Sanomat kirjoittaa Tutkimus: Sähkösavukkeet vaikeuttavat tupakanpolton lopettamista

Viimeksi kun tätä aihepiiriä perattiin tässä blogissa summattiin:

Yksinkertainen nyrkkisääntö tutkimusuutisia ja varsinkin tutkijoiden lehdistötiedotteita lukiessa on että tiede on yleensä tylsää. Mitään uutta ja mullistavaa, tai yllättävän vaarallista löytyy hyvin harvoin.

Eli jos tutkimuksen tulos on yllättävä ja erikoinen, hälytyskellojen pitäisi soida.

Tässä tapauksessa, esimerkiksi jonkinlaisena kultastandardina pidetty Cochrane Review totesi omassa meta-analyysissään seuraavavasti:

There is evidence from two trials that ECs help smokers to stop smoking long-term compared with placebo ECs... ECs appear to help smokers unable to stop smoking altogether to reduce their cigarette consumption when compared with placebo ECs and nicotine patches

Ja varoittaa perään että kaksoissokkokeita on tehty vähän, ja muutenkin tutkimusten laatu on yleisesti ottaen huono:

However, the small number of trials, low event rates and wide confidence intervals around the estimates mean that our confidence in the result is rated 'low' by GRADE standards.

Eli näyttää siltä, että sähkösavukkeille pääsee irti tupakasta, mutta näyttö siitä on vielä heikkoa. Samaa johtopäätöstä tukee lukuisten anekdoottien lisäksi se että väestötutkimuksissa on löydetty miljoonia ihmisiä, jotka ilmoittavat siirtyneensä savukkeista sähkösavukkeisiin. Vastaan voidaan sanoa että ilman sähkösavukkeita nämä ihmiset olisivat varmaankin lopettaneet jotenkin muuten, mutta tämä on kontrafaktuaali ja siten mahdoton todistaa. Yleinen käsitys tällä hetkellä on että todennäköisesti sähkösavukkeet auttavat tupakoinnin lopettamisessa. Tämän blogin kanta on että tupakointia ei voi lopettaa väärin.

Jos ne hälytyskellot soisivat, kun tutkimustulos on siis hyvin outo, voisi avata vaikkapa Clive Batesin blogin. Lukekaan koko juttu jos asia kiinnostaa, mutta lyhyesti kyseessä on täysin kelvoton meta-analyysi. Tutkija on Stanton Glantz, jota voi hyvin kohteliaasti sanottuna pitää asenteellisena sähkösavukkeiden suhteen. Hän on löytänyt meta-analyysiinä 38 tutkimusta kun Cochrane Review löysi kaksi. Joukossa esimerkiksi niinkin ilmeisistä syistä hylättäyjä, että kysymyksenasettelu oli onko henkilö koskaan missään kertaakaan kokeillut mistään syystä sähkösavuketta, koska se ei tietenkään kerro kerro yhtään mitään siitä miten sujuu sähkösavukkeen avulla tupakoinnin lopettaminen.

Kun tehdään tiedettä niin aiheesta tehtävä meta-analyysi näyttää tältä. Kun tehdään propagandaa, niin ei ole niin väliä.


Sen sijaan että olisi maininnut tutkimuksen saaman tyrmäävän vastaanoton, toimittaja on kysynyt THL:n Antero Helomalta, jonka mukaan hän "pitää useita tutkimuksia kokoavaa amerikkalaistutkimusta hyvin luotettavana". Jos Suomessa tehtäisiin journalismia merkityksessä jatkokysymys, niin se kuuluisi että miten juuri tämä meta-analyysi eroaa kahdesta muusta samaa tutkimusmassaa läpikäyneestä metatutkimuksista, joista Heloma tiimeineen kirjoitti viime kesänä näin:

Kahden satunnaistetun ja kontrolloidun kokeen (RCT)  perusteella nikotiinia sisältävät sähkösavukkeet voivat auttaa tupakoinnin lopettamisessa todennäköisemmin verrattuna nikotiinia sisältämättömään sähkösavukkeeseen. Sähkösavukkeiden paremmasta tehosta tupakoinnin lopettamisessa verrattuna nikotiinikorvaushoitoon ei ole näyttöä. Kyseistä katsausta varten läpikäytyjen tutkimusten laatu oli kuitenkin pääosin heikko, minkä kirjoittajat tuovat myös esiin.  Katsauksen johtopäätöksiä voidaan siksi pitää lähinnä suuntaa-antavina.

Tästä jää sellainen vaikutelma, että kun sähkösavukkeesta on hyötyä, samat tulokset ovat heikkolaatuisia ja"suuntaa-antavia", kun haittaa niin "erittäin luotettavia".

Tupakkalain uudistyksen yhteydessä päätetään käytännössä siitä saako suomessa laillisesti käyttää sähkösavukkeita, esitys on tosiasiallisesti kieltolaki. Tällä on merkitystä niille suomalaisille jotka ovat vaihtaneet savukkeet höyryyn, koska on riski että he vaihtavat takaisin. Asia ansaitsisi asiakeskustelun, ei tällaista hömppää.

Helsingin erityisolosuhteet

Eräs kestoargumentti kaupunkisuunnittelukeskusteluissa on vetoaminen Helsingin erityisolosuhteiden muodostamiin ylitsepääsemättömiin ongelmiin. Viimeisimpänä esimerkkinä päivän Hesarin yleisosastolla (sosiologian?, eiku tieteen ja tekniikan tutkimuksen) professori Häyrinen-Alestalo. Se menee näin:

1. Kirjoittaja toteaa että päinvastoin kuin jotkut toiveajattelijat kuvittelevat, niin hän tietää etteivät esimerkiksi polkupyörät, raitiovaunu, juna tai bussi ole toimivia kulkuneuvoja juuri Helsingisssä, eikä tänne voi rakentaa jotain talotyyppiä kuten umpikortteli. Helsinkiin on turha suunnittella mitään kulkuväylää tai ulkotilaa, eri toten terassia, koska ne ovat ulkona, puhumattakaan jonkinlaisen tarjoilun tai tapahtuman järjestämisestä ulkotiloissa.

2. Tämä johtuu Helsingin erityisolosuhteista. Päin vastoin kuin ulkomailla, jossa paistaa aurinko pilvettömältä taivaalta vuoden ja kellon ympäri, vienon tuulenvireen kuitenkin mukavasti viilentäessä, Helsingissä on pysyvä lumimyrsky, ja vielä pimeääkin. Lisäksi kaupunkimme kaduille on mutkia ja mäkiä, ne ovat kapeita. Helsinkiläiset ovat aivan liian vähän eurooppalaisia, ja senkin vähän väärin tavoin.

Huomionarvoista tässä tyyppiargumentissa on se että vihamielinen ympäristömme pamputtaa nimenomaan urbaania hippiä. 1100 kilometriä kaupungin katuverkkoa pysyy pyöräilevistä liikennesuunnittelijoista huolimatta ajokelpoisena, mutta ajatus että 20 kilometrin ratikkaverkko voitaisiin aurata on aivan absurdi, pyöräteistä puhumattakaan. Paloheinän laduilla on ruuhkaa, mutta kuka sitä nyt muka talvella polkisi. On aikamoista toiveajattelua kuvitella että joku nyt kävelisi kaupungissa, kun taas väljillä luonnonläheisillä asuinalueilla ihmiset kulkevat luonnollisesti lähiluonnossa ilmeisesti levitoimalla. Ei ole mitään järkeä tehdä terasseja, koska lumipyryssä kaikki on pallokentällä, joita on aivan liian vähän.



Helsingin erityisolosuhde on pohjimmiltaan syvä epäluulo ratkaisuja kohtaan jotka ovat aivan arkipäiväisiä ja toimivia niin meillä kuin muuallakin. Ilmasto on tavalla tai toisella ei-ihanteellinen suurimman osan aikaa suurimmassa osassa maailmaa, miljoonan ihmisen liikennejärjestelmissä on toistuvia häiriöitä. Sitten laitetaan vaatetta päälle, haetaan auringolta, sateelta, pölyltä tai viimalta suojaa, luodaan lunta, kuljetaan jotenkin muuten, jonotetaan ruuhkassa. Eli eletään.

Klikkitutkimus popcornkeuhkoista

Helsingin Sanomat uutisoi: Sähkötupakan makuaineet voivat aiheuttaa popcornkeuhkon, varoittavat Harvardin tutkijat. Kyse on siis siitä että joistain sähösavukenesteistä löytyi tutkittaessa diasetyyliä, mikä saattaa aiheuttaa nk. popcornkeuhkon, eli kryptogeeninen organisoituva pneumonian. Diasetyyli haisee voilta, ja sitä käytetään esimerkiksi mikropopcorneissa.

Perusteellinen aiempi tutkimus, jossa löydettiin suurempia pitoisuuksia diasetyyliä sähkösavukenesteistä, ei kuitenkaan päätynyt otsikoihin. Ja miksipä päätyisi, kun mässäilevän spekuloinnin sijaan sen tutkijat totesivat vastuullisesti, että kyseessä on haitta-aine josta voi ja tulee päästä eroon, mutta toisaalta pitoisuudet ovat hyvin pieniä sekä 10-100 kertaa alhaisempia kuin savukkeissa, joita sähkösavukkeet korvaavat. 

Aiemman tutkimuksen tekijä tohtori Farsalinos kirjoittaa blogillaan:

The levels presented in Figure 2 are quite low, much lower that what we found in our study. In many cases, levels of these compounds are absolutely minimal, and it is NOT expected to raise any concerns about human health effects. Additionaly, the authors FAILED to mention the presence of these compounds in tobacco cigarette smoke. This omission creates the impression that e-cigarettes are exposing users to a new chemical hazard, while in reality their exposure will be much lower compared to smoking.

Lukekaa koko kirjoitus linkkkeineen jos aihepiiri kiinnostaa. Lisätään nyt vielä että Harvardin tutkijoiden metodi oli käyttää sähkösavukkeita kahdeksan sekunttia kerrallaan, joka on todelliseen käyttöön verrattuna niin kuin paahtaisi leipää vartin paahtimessa. On vaikea sanoa täsmälleen miten tämä vaikuttaa tuloksiin, mutta tuskin ainakaan vähentää havaittuja haitta-ainepitoisuuksia.

Tämän tiedon kaivamiseen meni noin viisi minuuttia. Se että esimerkiksi aihetta kommentoiva asiantuntija, keuhkosairauksien erikoislääkäri, kuinkas muuten, ei ole vaivautunut tutustumaan asiaan on kuvaavaa.

Yksinkertainen nyrkkisääntö tutkimusuutisia ja varsinkin tutkijoiden lehdistötiedotteita lukiessa on että tiede on yleensä tylsää. Mitään uutta ja mullistavaa, tai yllättävän vaarallista löytyy hyvin harvoin. Jos otsikossa lukee jotain vallan uutta ja huolestuttavaa, se todennäköisesti on ihan vaan klikkien kalastelua.