Syylliset haussa

Mark Lynas eilen Guardianissa, How do I know China wrecked the Copenhagen deal? I was in the room

Via James Fallows, Kiinalaiset varmaan pahastuvat tästäkin.

Lisäys:
Via Oras Tynkkynen, Foreign Affairs kirjoittaa:

Indeed, China's economic numbers and statistics ought to be viewed as the most unreliable of any major economy in the world. For example, every quarter, China's National Bureau of Statistics (NBS) goes through the same ritual. Statistics come in from all over the country. The provinces take about two weeks to compile them, three times as fast as many smaller, developed economies with much more efficient processes for data collection. The NBS sorts through them, "consults" with senior government officials, applies a mysterious methodology to trim them into shape, and then spits out an annual GDP figure, always in the neighborhood of 8 percent, that is then diplomatically endorsed by organizations such as the World Bank andthe OECD.


Incredibly, provinces rarely fail to hit economic targets set for them by Beijing each quarter despite few changes in policy. Inaccuracy is also perpetuated by the fact that local officials are praised and promoted according to their capacity to meet centrally issued targets, while central officials themselves have limited means with which to verify local figures. Beijing is completely aware that these numbers are wildly inaccurate despite aggressively defending them after release. For the sake of its image and reputation, Beijing still wants to assure outsiders that it remains in charge even though in important respects it is not. It would not want a team of independent experts seeing for themselves the deception, dysfunction, and lawlessness that takes place throughout China under the watch of unaccountable local officials.

This lack of transparency strikes at the heart of China's credibility in any global climate-change agenda. Wen would not want foreign experts reporting to political masters in America and Europe that Beijing's capacity to compel local officials and locally managed, state-controlled enterprises -- some 120,000 companies and countless other subsidiaries -- to implement climate-change initiatives is extremely poor. This would simply strengthen suspicions that decentralized China cannot actually honor future commitments despite promises that it intends to.

Onni on hassut vaatteet

Tasan ei käy kompensaatio: Joulun hauskin, helpoin ja palkitsevin homma on pukilla. Ja siitä vielä maksetaan.

Teininä heitin parina jouluna tutuille keikkaa pukinkamppeissa. Jos on taipuvainen ramppikuumeeseen niin tilanne on varsinkin aloittelijalle karmea. Normaali esitystilanteessa voi nolata itsensä, tehdä pientä hallaa esimerkiksi työnantajalleen tai vaivuttaa yleisönsä uneen. Joulupukkina voi aiheuttaa pysyviä traumoja lapsille, pilata kokonaisen suvun joulun ja muutenkin sössiä oikein kunnolla. Ei ihme että pukille maistuu muukin kuin pipari.

Auttaa kun muistaa että kukaan tuskin on ilkeä hassulle sedälle jolla on pussit täynnä lahjoja. Myöhemmällä iällä olen myös vihdoin turvautua siihen että pukki on niin vanha ja raihnainen, antaa lasten juosta. Ainakaan minulle ei ole jäänyt traumoja ja tuskin olen niitä aihteuttanut, päinvastoin se lasten pelon, innon, jännityksen ja riemun sekainen reaktio pukkiin on parasta Joulussa. Tänä vuonna jää valitettavasti väliin ja se on harmi.

Yksi parhaimpia joulumuistojani on tieliikenne jouluaattona, joka toista autoa ajoi punahuppuinen mies, ja kollegiaalisesti moikkailimme toisillemme. Hyvää joulua pukeille!

Liha ja nälkä

Kemppisen blogissa käydyn keskustelusta närkästyneenä ja ottamatta sen kummemmin kantaa lihansyöntiin yleensä:

Esimerkiksi YK:n ruokaturvallisuusohjelma antaa monenmoisia painavia selityksiä ja toimenpide-ehdotuksia ruokakriisin hoitoon. Esimerkiksi toimivammat ruokamarkkinat. Maailman ruokaohjelma taas listaa nälän syitä: luonnonilmiöt (kuivuus), sodat, köyhyys, (maatalouden) infrastruktuuri, ja kestämätön maankäyttö.

Pihvi puuttuu kummastakin menusta.

Betonibrutalismi

Dalrymple aloittaa aiheesta:

Le Corbusier was to architecture what Pol Pot was to social reform.

...ja loppuartikkeli ei ole sen armeliaampi.

Informaatioähky

En aio sanoa yhtään mitään viimeisimmästä hörhöhyökkäyksestä, mutta mediareaktioon liittyy laajempia kysymyksiä, kuten se että pitäisikö tutkijoiden operoida julkisuudessa ja ilmeisesti julkisuuden logiikalla?

Esimerkiki Clive Crook FT:ssä:

For the sake of their own credibility, scientists should maintain a cautious distance from politics, and those who take up politics should not expect the deference to disinterested scholars they would otherwise deserve.

Mainio James Annan on äkkiseltään samaa mieltä:

"Scientists need to be a lot more pro-active with media"
(All together now) Oh, now we don't!

...I don't need to get involved at all, and (like most scientists) there are significant disadvantages to doing so. One of them is the shrill accusations of politicising climate science, although since this seems to depend on such a vacuous definition of politicisation that I'm already doing this simply by breathing, perhaps I shouldn't care. But it does make a cheap soundbite for the echo chamber, which is presumably the point.

Of course, that does not mean I won't get involved as and when I can be bothered. In fact I'm more than happy to talk to any journalist who contacts me, this happening so rarely that it is much more of a curiosity than imposition (and so far they have mostly done a pretty fair job). But I don't believe there is any particular obligation on me, moral or otherwise, based on my being a scientist rather than anything else.

Paitsi että Crooke ei kuitenkaan tarkoita samaa:

Some dedicated climate sceptics are beyond persuasion. Some are batty. One can understand how exasperating it is for climate scientists to deal with them. But given what is at stake, they had better get over it.

Oh no they don't. Meillä on sellaisia instituutiota kuin tiede, ja parhaimmillaan lehdistö, jonka koko funktio on filtteröidä informaatiota. Eli suomeksi pitää hullut ulkona, jos jokaiseen kaukoniemiseen ja pellepelottomaan joka on juuri mielestään keksinyt jotain mullistavaa pitäisi suhtautua vakavasti niin julkaisut olisivat valtavia tiiliskiviä täynnä toinen toistaan poskettomampia teorioita. Tällaisella julkaisulla ei tee yhtään mitään; julkaisun lisäarvo on siinä että se valikoi jotta lukijan ei tarvitse tehdä tätä itse.

Ajatus että keskustelua ilmastotieteen tutkimuksista, tai vaikkapa rokotteiden hyödyllisyydestä, käytäisiin sanomalehtien sivuilla johtaisi käytännössä siihen että sitä käytäisiin pienimmän yhteisen nimittäjän tasolla. Siis niin että kansa ("public") ymmärtää. En usko että kansa haluaa että esimerkiksi aivokirurgi operoi käsitteistöllä tasoa putkiaivo.

Asiantuntijavallassa on ongelmansa, mutta ratkaisu niihin ei ole se että asiantuntijat koettavat tiivistää alansa tietämyksen kolmen minuutin puolustuspuheeksi, ja sitten äänestetään. Eli siis se että luovutaan asiantuntijoista ja auktoriteeteista, kuten ajoittain osuva Theodore Dalrymple tarinoi:

As I was re-reading (Obedience to Authority), after an interval of 20 years, on a plane to Dublin, the woman next to me - a social worker in a Dublin hospital - said: "I've always been against all authority."

"All?" I asked.

"All," she replied. "We've suffered a lot in Ireland from the authority of the Catholic Church."

"What about the pilot of this aircraft?" I asked. "I assume you would prefer him to continue to fly it, rather than, say, for me to take over, and that were I to attempt to do so, he should exert his authority over me as captain?"

She readily agreed that in this instance his authority was necessary, though only for a short time, and was legitimate because she had granted it to him. I pointed out that even the brief authority that she had been so kind as to bestow upon him actually depended upon a whole chain, or network, of other authority, such as licensing boards, medical examiners and so forth, upon whose competence, honesty and diligence she could not possibly pronounce. She was not against all authority, therefore: on the contrary, she trusted much of it implicitly, even blindly. And necessarily so in a complex, technologically advanced society.

Palin

Näin Nobelin palkinnon alla, aina välistä on hyvä muistuttaa kuinka totaalisen kaistapäistä amerikkalainen hörhöoikeisto on. Kommentit on hilpeitä-

Lisää päästösitoomuksista

Toinen tutkimus ratkaisumallista, jossa Kiina ja muut kehittyvät maat sitoutuvat leikkaamaan päästöjään jatkossa, uutta Frankelin malliin verrattuna on mielenkiintoinen huomio että uskottava sitoutuminen laskeviiin päästöihin 2030 alkaen tuottaa investointeja nyt koska tarvittava infrastruktuuri on pitkäikäistä. Sivutuotteena päästövähennyksiä syntyy saman tien, joten globaalien päästöjen kannalta OECD-maiden ei tarvitsisi tehdä aivan niin dramaattisia vähennyksiä, mikä taas tekee subvention houkuttelevaksi. Mallin mukaan kustannukset OECD-maille ovat 50% vähemmän. Lisäksi kirjoituksessa on toimiva testi sille ovatko lupaukset uskottavia, tarvitsee vain katsoa käynnistyykö investoinnit.

Suomi

Lyhyt nevalinnalainen huomio: Minusta sodistamme kohkaaminen menee yli järjen ja kohtuuden tähän vuodenaikaan, sodistamme niin kuin Helsingin Sanomien yleisönosastokirjoituksessa jossa vaadittiin että YLEn pitäisi näyttää enemmän dokumentteja "voittoisista sodistamme". Totean myös närkästyneenä että ainakin minä olen lahjoittanut rahaa sotainvilidien auttamiseen, en heidän muistonsa vaalimiseen. Joku toinen taas on sitä mieltä että veteraaneista ei puhuta tarpeeksi, tai että linnanjuhlineen itsenäisyyspäivä on viihteellistynyt, tai että se on väärään aikaan vuodesta... Tämä kiistely nimenomaan on kovin suomalaista ja siten ajankohtaan sopivaa.

Kemppinen oivassa päivän sanassaan kysyy:

”Isänmaallisuus” on kaamean lähellä nationalismin pahimpia muotoja. Suomessa osataan onneksi jo kysyä, kenen isänmaa.

Ja vastaa:

Tämän hetken isänmaallisuus on halua kehittää aika sattumanvaraisesti kehittynyttä ryhmää, oikeastaan verkostoa, jota yhdistävät maantieteellinen alue ja kaksi kieltä (pieni suomenruotsi eroaa suuresti Ruotsin kuningaskunnan kielestä), yhteiset muistot ja auttamatta yhteinen tulevaisuus.

Sukulaisissa on se hyvä puoli, että heistä ei pääse eroon. Lisäksi sukulaisilla on tavallisesti toisistaan oikea eli sangen kielteinen käsitys; turha esittää parempaa kuin on, koska kukaan ei usko.

Otetaan sille.

Ristiriitaisia huolia

Eija-Riitta Korhola huolehtii siitä että Kiina on vain luvannut vähentää hiili-intensiteettiä eli pysyä ns. businell as usual päästökasvu-uralla (BAU), ja samaan aikaan siitä että EU:n vähennykset johtavat hiilivuotoon Euroopasta Kiinaan. Kummatkin huolet voivat olla aiheellisia, mutta ne ovat toisensa poissulkevia. BAU-ura nimensä mukaisesti tarkoittaa sitä että päästöt kasvavat niin kuin ne kasvaisivat jos mitään ei tehtäisi, BAU-ura + hiilivuoto taas että ne kasvavat enemmän. Eli ei ole loogisesti mahdollista että Kiina (a) pysyy BAU-uralla ja (b) hiilivuoto suuntautuu Kiinan. Käytännössä kysymys on siitä että sitoutuuko Kiina BAU-uraan, eli siihen että päästöt eivät kasva sen yli.

Muutenkin Frankelin malli vaikuttaa yhä todennäköisemmältä.

Miten niin maata ei enää valmisteta?

Rasittavana besserwisserinä, ja muutenkin turhan räksyttäjänä, joudun valitettavasti luonteeni vastaisesti toteamaan että KSV:n Itäkeskuksen uusi kaava on oikein hyvä. Siis en keksi siitä mitään vikaa. No ehkä ne kaksi päällekkäistä liikenneympyrää.

Citymarket ja sen valtava parkkipaikka puretaaan, Itäväylää katetaan. Uuttaa kerrosalaa vajaa 100 000 kerrosneliötä. Kyseessä on ensimmäinen osa hankkeesta jossa Itäväylä katetaan ja päälle rakennetaan yhteensä noin 300 000 kerrosneliötä lisää, eli samaa suuruusluokkaa kuin Keski-Pasila.

Miksei vaan talo?

Hesarin juttua Hakunilasta lukiessani minulle jäi päällimmäiseksi ajatus että jos olisi mahdollista antaa käänteisiä tunnustuspalkintoja, niin nimeäisin sen kaavoittajan joka keksi erillisen vuokratalon.

Omistajan ongelma

Pitkäaikaistyön Jaska keksii liikeidean, hän rupeaa myymään Rautatientorilla vissyvettä mukeissa ohikulkijoille. Jaska maksaa tehtaalle yhden rahan litrasta vissyä ja myy sen kahdella rahalla, vuodessa Jaska myy 50 000 litraa eli voittoa tulee 50 000 rahaa.

Mukeja täyttäessään Jaska rupeaa miettimään, että eihän tämä ole mitään muuta kuin vettä ja hiilihappoa, mitä jos hankkisi oman hiilihappokoneen? Tätä varten Jaskan pitäisi investoida vesijohtoon, koneeseen, jne. Investointi on kallis, 500 000 rahaa, mutta toisaalta rahaa säästyy vuodessa 50 000 rahaa (oletetaan että vesi on ilmaista) eli tuotto on ihan hyvä 10%. Eiku pankkiin.

Pankinjohtaja on kuitenkin epäileväinen. Mitä jos vissyveden hinta laskee, eli tehdas rupeaakin toimittamaan sitä hintaan 0,5 rahaa? Tämän jälkeen Jaskan kilpailijat laskevat hintojaan, mutta Jaska joutuu edelleen maksamaan korot ja lyhennykset vissykoneestaan. Vastaako 10% tuotto tätä riskiä?



Tuulivoimassa, ja muissa pääomavaltaisissa sähkön tuotantomuodoissa, on ihan sama ongelma. Kustannukset lyödään lukkoon investointihetkellä, mutta tulot riippuu sähkön hinnasta. Jos se, niin hiililauhdevoimalan omistaja voi aina leikata kustannuksiaan reilusti yksinkertaisesti polttamalla vähemmän hiiltä. Tuulivoimalan omistajan taas kannattaa myydä sähköä vielä hinnalla joka lähestyy nollaa, mutta kustannuksiin ei voi juuri vaikuttaa. Tämän takia muuten tuulivoima saattaa hyvinkin laskea sähkön hintaa.

Etu kustannusten joustavuudesta tarkoittaa sitä, että on kannattavampaa investoida hiilivoimalaan kuin tuulivoimalaan, vaikka niiden tuotantokustannukset per watti olisivat samat. Pirullista tässä on se että biopolttoaineita lukuunottamatta kaikki päästöttömät tuotantomuodot ovat pääomavaltaisia, eli päästömaksujen tasoksi ei riitä se että ne tekevät päästöttömistä tuotantomuodoista saman hintaisia, vaan niiden tason pitää olla niin korkea että ne ovat halvempia.

Tämä on syöttötariffin logiikka, poistetaan hintariski takaamalla minimihinta, ja tämä on tehokkampaa tukea kuin suora tuki. Toinen vaihtoehto on että kuluttajat omistavat tuotantolaitokset malliin TVO. Tuulisähkön ostamisen kannalta tämä tarkoittaa sitä, että olisi parempi ostaa osuus tuulivoimasta kuin tuulisähköä.


Aiheesta pitemmin ja paremmin kirjoituksessa Why wind needs feed-in tariffs (and why it is not the enemy of nuclear)

Espoon kakkoskeskusta?

Keski-Pasila on urbaani työ-, palvelu- ja asuinalue, joka on tiiviisti rakennettu, toimiva ja viihtyisä. Liikenteen painopiste on joukkoliikenteessä. Raideliikenteen hallitseva asema muokkaa alueen identiteettiä. -KSV/tavoitteet

KSV sitten julkaisi lisää kuvia uudesta Keski-Pasilasta, josta esimerkiksi HS raportoi että talot ovat jopa 40-kerroksia. Johtuneeko sitten siitä että minua ei nyt niin hirveästi kiinnosta kuinka korkeita talot on vai mistä, mutta minulle tulee mieleen Juhannus. Ei ainoastaan lyhyistä varjoista, vaan siitä että se on ainoa valoisa aika vuodesta kun on jotenkin kuviteltavissa ettei neli-kuusikaistaisella kaupunkimotarilla ole yhtään autoa.

Kohteliaasti sanottuna tämä jatkaa Pasilan arkkitehtoonista linjaa, tosin 70- ja 80-luvuilla oli tapana sijoittaa moottoritie alueen laidalla eikä sen keskelle niin kuin siis sadan metrin päässä samaan suuntaan kulkevilla motareilla.


Havainnekuvat katutasosta jotenkin taas uupuvat, voin auttaa asiassa, se tulee näyttämään joksenkin samalta kuin Porkkalankatu:

Että semmoinen kakkoskeskusta.

Vesipesu

Päivän kysymys: Jos ostat Fortumin vesisähköä, niin vähentääkö se päästöjäsi yhtä paljon kuin jos "menisit joka päivä kävellen tai pyörällä töihin", "jättäisit vuodessa yhden Euroopan lennon väliin" tai "siirtyisit sekaruokavaliosta kasvisvoittoisempaan ruokaan"? No ei, se vähentää todennäköisesti päästöjäsi ihan yhtä paljon kuin viheltely, päällään seisominen tai maailmanrauhan ajatteleminen. Eli nolla grammaa, kiloa ja tonnia.

Miksi näin on helpointa esittää selittämällä miksi tuulisähköön vaihtaminen vähentää päästöjä. Kun ihminen sitoutuu ostamaan tuulivoimalla tuotettua sähköä niin syntyy kysyntää suuremmalla määrälle tuulivoimaa. Eli tämä lisää tuulivoiman tuotantoa ja kasvattaa sen osuutta tuotetusta sähköstä, jolloin sähköntuotannon päästöt laskevat. Tai jos turvesähköä myytäisiin ja joku ikävä ihminen haluaisi sitä ostaa, niin turvetta poltettaisiin enemmän eli sen ostaminen kasvattaisi turpeen osuutta sähköntuotannosta, mikä lisäisi päästöjä.

Uusia vesivoimalaitoksia ei käytännössä voi rakentaa, eli sillä että ostaa vesivoimaa ei ole vaikutusta vesivoimakapasiteetin määrään. Ajatus että olemassaolevalla kapasiteetilla tuotettaisiin enemmän vesivoimaa, vrt. turve, on myös outo: vai ohijuoksuttaako Fortum muka vettä voimaloista koska vesisähköllä ei ole ostajia? Kaikki tuotettu vesisähkö käytetään joka tapauksessa koska sen voimalan pyörittäminen ei per kilowatti maksa juuri mitään, jos sinä käytät vesisähköä ja naapurin Pena ei, niin Fortum-matematiikalla ainoa mikä muuttuu on että sinun laskennalliset päästösi laskevat koska sähköstäsi suurempi osa on tuotettu uusiutuvilla ja naapurin Penan nousevat koska uusituvien osuus hänen kuluttamastaan sähköstä pienenee, eli kokonaisvaikutus on tietenkin nolla.

Ainoa tapa millä vesisähköön vaihtaminen voisi laskea päästöjä olisi että sen ansiosta investoitaisiin enemmän esimerkiksi turbiinin tehokkuuden nostamiseen. Ja tämä on kaukaa haettua.

Kaikki ylläoleva on mielestäni itsestäänselvää, pahoittelen rautalankaa, mutta näemmä se on tarpeen: Millä ihmeen perusteella Suomen luonnonsuojeluliitto tukee tätä tuotetta?

EKP, euron vahvistuminen ja valikoiva hintavakaus

William Buiter kysyy miksi EKP:n mielestä hintavakaus tuntuu tarkoittavan vain 2% ylittävää inflaatiota, ei sitä alittavaa? Semminkin kun tästä seuraa käytännössä ylivahva euro. Mielenkiintoinen huomio on että ministerineuvosto voi harjoittaa valuuttapolitiikkaa, kunhan se ei vaarana hintavakautta. Valuuttapolitiikka jolla lasketaan onnistuneestu euron arvoa nostaa inflaatiota (tuontitavarat kallistuvat), mutta deflaatiossa tämä lisäinflaatio nimenomaan on hintavakaustavoitteen mukainen. Eli EKP:lle ei olisi aseita puolustautua tälläistä poliittista interventiota vastaan. Buiterin mielestä EKP:n pitäisi toimia ihan jo itsenäisyytensä takia:

It is time for the ECB to demonstrate that, despite all the evidence of recent years, it does not pursue an asymmetric, deflationist monetary agenda, but that it takes a violation of its price stability mandate in a downward direction equally seriously as a deviation in an upward direction. If the ECB persists in acting in a willfully asymmetric manner, its cherished independence will be taken from it. The letter of the Treaty will provide no protection against popular anger and political opportunism.

Korvamerkittyä rahaa?

Kuuntelen paraikaa Radio Suomen Pääministerin haastattelutuntia. Herra Pääministeri selittää tuohtunein äänenpainon, että koska Nuorisoasuntosäätiö on käyttänyt yli kaksi kertaa enemmän rahaa sosiaaliseen asuntotuotantoon kuin RAY:n avustukset, niin säätiön raha jota on käytetty esimerkiksi hänen vaalitukeensa ei ole RAY:n rahaa. Ihan oikeasti.

Vetää hiljaiseksi.

Suomen ensimmäinen yksityismotari

Oskala raportoi:

Kuulin asiaan liittyen mielenkiintoisen huhun Ruoholahdessa työskentelevältä ystävältäni. Hänen mukaansa osa Stockmannin pysäköintilaitoksen käytöstä on “läpikulkuliikennettä”. Halvimmalla 1€ pysäköintimaksulla (12 minuuttia arkisin) saa ajaa ruuhkatonta tunnelia pitkin Ruoholahdesta Manskulle. Kuulemma kannattaa.

Minusta tämä on hieno homma, jos huhu pitää paikkansa niin autoilijat ovat valmiita maksamaan noin euron kilometriltä ruuhkattomasta väylästä. Oletuksella 20 000 maksavaa autoa päivä tuo on tuollaiset kuusi miljoonaa euroa kilometri vuodessa, jolla tunneli alkaa olla jo melkein yksityisrahoitteisesti kannattava. Kaupunki voi tukea yritystoimintaa luomalla kysyntää, eli sulkemalla vastaavasti katuja autolta.

Ilmastosopimuksen ehdot

Jeffrey Frankelin pragmaattinen lähestymistapa talous- ja ympäristökysymyksiin vetoaa minuun, viimeinen puheenvuoro ei tee poikkeusta. Turhan usein kuulee väitteitä tyyliin Kiina/Intia ei tule suostumaan päästörajoituksiin ja että päästöjen rajoittaminen maksaa "liikaa". Varsinkin jälkimmäinen ärsyttää, kun kerran puhutaan rahasta niin miksi ihmeessä käyttää laadullisia ilmaisuja, eli paljonko on "liikaa"?

Kiinan ja Intian suhteen pitää kysyä millaiseen sopimuksen ne eivät suostu. Frankel ehdottaa kompromissia: Länsimaat sitoutuvat (jo luvattuihin) määrällisiin vähennyksiin, Kiina ja Intia taasen sitoutuvat pitämään päästönsä ensimäissinä vuosikymmeninä ns. ei mitään toimia (Business as Usual, BAU) uralla, jonka jälkeen niitä ruvataan leikkaamaan myös kehittyvissä maissa. Tässä on sellainen nerokas ominaisuus että tämä määritelmällisesti sulkee hiilivuodon pois, kasvu on sitä mitä se olisi muutenkin ilman mitään ilmastosopimusta eli päästöt eivät voi enempää kasva sen takia että länsimaista siirtyy Kiinaan/Intiaan teollisuutta päästörajoitusten vuoksi. Kompromissi täyttää kehittyvien maiden olennaiset ehdot, ne saavat kasvattaa talouttaan ja päästöjään kehitysvaiheessaan, mutta tasaa päästöjä pitkällä aikavälillä. Frankel ei sitä tässä yhteydessä mainitse, mutta myös kepillä voi ainakin uhata.

Kustannusten suhteen, Frankel vetää hatusta ehdot sillä mikä on poliittisesti realistinen taso: 1% BKT:stä diskontanttuna pitkällä aikavälillä, korkeintaan 5% budjettikautena. Luvuista voi olla eri mieltä, mutta lähestymistapa on oikea, samoin suuruusluokka.

Noilla kustannusoletuksilla ja eri maiden määrällisillä rajoituksilla Frankel saa mallista ulos 500 ppm maksimi hiilidioksidipitoisuuden ja kolmen asteen nousun lämpötilassa. Sopimusarkkitehtuuri 2.0 on työn alla ja siinä on tavoitteena 450 ppm, odotan mielenkiinnolla.

Leszek Kolakowski (1927 - 2009)

Filosofi Kolakowski on siirtynyt ajasta Olympokselle. Pieni muisto siitä mitä poliittisen filosofin pitääkin tehdä, Kuinka olla konservatiivinen liberaali sosialisti.

Sähköautolla viheriölle?

Energiatehokkaassa sähköautossa on nollaenergiailmastointi vakiona

Lisäyksenä aiempaan Martti Tiuri Länsiväylä, 22.4.2009 , näköislehti sivu 19:

Raide-jokeria ei voi myöskään perustella päästöjen vähentymisellä. Tulevaisuudessa autot kulkevat sähköllä, jolloin energiaa kuluu kolmasosa bensiini- ja dieselliikenteeseen verrattuna, eikä hiilidioksidipäästöjä tai hiukkaspäästöjä tule lainkaan.

Minä olen jotenkin kuvitellut, että kulkuneuvon energiatarve riippuu liukukitkasta ja ilmanvastuksesta, eli koosta, painosta, nopeudesta ja muotoilusta. Ja että energiankulutus per matkustaja taas riippuu siitä montako matkustajaa on kyydissä ko. kulkuneuvossa, ja se kuinka paljon heitä mahtuu riippuu taas kulkuneuvon koosta. Lisäksi olen kuvitellut että renkaat aiheuttavat katupölyä. Onneksi Emeritusprofessori vapauttaa minut näistä harhaluuloista.

Tekevätkö tietokoneet päättäjistä tyhmiä?

Sähköinen äänestyskokeilun todettiin sitten KHO:tta myöten epäonnistuneen. Minkä kuka tahansa tietotekniikka-asiantuntija olisi voinut kertoa jo ennen kuin koko puuhasteluun ryhdyttiin, ja aika moni kertoikin. Myös valiokunnille.

Samanlainen farssi oli aikanaan digi-tv, josta myös todettiin usealla suulla että se on huono ja kallis. Mitä se olikin.

Tai että Lex Karpela ei auta yhtään mitään kopiointiin. Eikä se ei ole auttanut

Tai että lapsipornon sulkulista ei toimi ja johtaa väärinkäytöksiin. Mihin se on johtanut.

Seuraavana listalla on sormenjälkipassit, täysin hyödytöntä ja vaarallista teknopelleilyä. Eiköhän niistäkin jonkinlainen katastrofi saada aikaiseksi.

Ihmettelen syvästi virkamiesten ja poliittikojen toistuvaa halua astua digimiinaan varoituksista huolimatta. Tiedän ettei esimerki Tuija Brax ole tyhmä tai teknologisesti ignorantti, eli miksi?

Se että sössitään uusien asioiden kanssa kerran tai kaksi on ymmärrettävää. Se että se tehdään samalla kaavalla ad infinitum ei ole. Jos joku on väärässä, sanomme että hän on erehtynyt. Jos joku on jatkuvasti samalla tavalla väärässä, sanomme että hän on hullu.

Mikä näitä herroja ja rouvia riivaa?

Lopun alkua

G20 maat pääsivät kuin pääsivätkin sopuun, ja se vaikuttaa hyvältä. Jonathan Portes raportoi voxeu.orgissa:

Conclusion

The London Summit does not mark the end of the world financial crisis or the recession that has resulted. But history may record that it marks the beginning of the end. As set out above, leaders of the G20 countries agreed that they would take whatever action was necessary – fiscal, monetary and financial – to restore growth and accelerate recovery, with monitoring by the IMF; they agreed to make available more than $1 trillion to and through the IFIs to support emerging and developing countries and maintain access to trade credit; and they agreed to completely reshape the world financial system so that in future it supports rather than undermines the real economy. Not bad for a day’s work.

Vapaakauppaa, 1000 miljardia elvytystä, ja tiukempi valvonta vipurahastoille, veroparatiiseille, jne. Ei todellakaan hullummin, ja lupaavaa ilmastoneuvotteluita ajatellen.

ps. FT:stä bongattu mielenosoituskyltti: Make love, not leverage.

Pakolaiskeskustelu

Selasin Uuden Suomen blogeja pitkästä aikaa. Löytyi mainio tyyppiesimerkki siitä miksi kukaan täysjärkinen ei kirjoita mitään maahanmuutosta paikkaan jossa on vapaa kommentointi:

Miten ihminen voi olla noin sinisilmäinen?

Asiat mistä vihreät jaksavat kantaa huolta ovat :

pakolaiset
ilmastonmuutos.

Ei tuota kirjoitustasi voi järjellä selittää.
Entisenä kalliolaisena myös hirvittää ihmisten puolesta alueesta tulee todella levoton, kun lätkästää yli 200:taa turvapaikanhakijaa pääasiassa somaleita ia irakilaisia.

Sääliksi käy läheltä omistusasunnon omaavia. Kiinteistöjen hinnat tippuvat pikapikaa.

Ei tuota kirjoitusta voi järjellä selittää.

Lupaatko elää ilman autoa, nyt ja iänkaikkisesti?

Hesarissa oli hyvä juttu pysäköintipaikoista, ei sinänsä että siinä olisi mitään uutta asiaa seuranneille, mutta varsinkin paperilehdessä ollut taulukko oli hyvä yhteenveto siitä että ylivoimaisesti isoin lisäkustannus asunnossa on autopaikka hallissa. Soininvaara on blogannut aiheesta tunnollisesti.

Itse tiivistäisin ongelman niin, että Punavuorta, Munkkiniemeä, Töölöä, Katajanokkaa eli parasta Helsinkiä ei voisi nykysäännöin rakentaa, koska tuollaisen ruutukaavaan ei mahdu maan päälle kuin murto-osa pysäköintipaikoista jos niitä pitää olla se yksi per asunto. Ja jostain syystä maanalaisia paikkoja ei haluta laskuttaa niiden käyttäjillä. Hesari tiivistää: "Ei mitään järkeä, mutta vaihtoehtoa ei ole."

KSV yrittää kehittä vaihtoehtoja, mutta näin tämä ei etene:

Autottomuus pitäisi brändätä omaksi tuotemerkikseen niin, että jokainen ohikulkija huomaisi asian vaikkapa talon seinässä olevasta logosta.

Silloin taloihin hakeutuisi sellaisia ihmisiä, jotka ovat päättäneet elää ilman autoa, tai heille riittäisi, että auto seisoisi parkissa jossain kauempana.

Kauppakirjassa tai vuokrasopimuksessa lukisi selvästi, että asunto on pysyvästi autoton.

Tuota, enkä halua tätä kauniimminkaan sanoa, mitä vittua te säädätte?! Jos ostan asunnon jossa ei ole saunaa, niin pitääkö kauppakirjaan kirjata että sitoudun olemaan saunomatta? Ei tarvitse, koska voin mennä vaikka Harjutorille tai uimahalliin saunaan. Jos ostan asunnon, jossa on normaalia vähemmän komeroita, niin tuleeko minun sitoutua vähätavaraiseen elämäntapaan? Ei tarvitse, koska voin vuokrata tai ostaa varastotilaa. Jos asunnossa ei ole pihaa tai parveketta, niin pitääkö minun sitoutua pysymään sisätiloissa...

Jos joku ostaa asunnon, johon ei kuulu autopaikkaa, niin tottakai hänellä on mahdollisuus ostaa tai vuokrata autopaikka ihan normaaleilta markkinoilta. Olennaista on se että sitä ei ole pakko ostaa asunnon kanssa. Jos autopaikkojen kysyntä ylittää tarjonnan, niin yrittäjä louhii parkkihallin eli valmistaa niitä paikkoja lisää.

Mikä ihmeen tsaarinaikainen vimma KSV:lla on keskusjohtaa asiaa mikä hoituu ihan normaaleilla markkinoila? Ainoa mitä viraston tarvitsee tehdä, on tehdä maanalainen kaavavaraus parkkiluolalle, joka sitten aikanaan rakentuu yksityisellä rahalla jos kysyntää on. Samaa sarjaa on myös huoli, että paikattomuus ei siirry myyntihintoihin.

Kuten MTV3:n Kaupunkilainen blogi sen sanoi hieman toisessa yhteydessä, "Miksi rakentaa kerrostaloon yhteisöllisiä tiloja, kun juuri kaupungissa julkisen tilan ideana on olla yhteisöllinen tila." Kaupungin idea on se että se tarjoaa yhteiskäyttöisiä palveluita, kuten pysäköintipaikat, korvausta vastaan. Ja jos ei löydy maksajia, niin ei ole myöskään tarvitsijoita.

Riitelykin voi olla viisasta

Hallitus teki sangen radikaalin eläkelinjauksen, ja esimerkiksi toveri Koski pitää tätä epäviisaana. Tämä on siis epäviisasta siksi, että toimet iäkkäämpien pitämiseksi työelemässä puuttuvat, ja ennen kaikkea siksi että tämä rikkoo normaalia päätöksentekomenettelyä, eli konsensusta. Lisäksi hallitus ei ymmärrä olla hiljaa samaa mieltä työmarkkinajärjestöjen päätöksistä.

Toisaalta, jos tosiasiallisesti ollaan perustellusti eri mieltä, niin ei ole kovin viisasta teeskennellä yhteisymmärrystä.

Eka kerta

Kiitän vilpittömästi Timo Kallia ensimmäisestä järkevästä maahanmuuttovastaisesta kommentista:

Mitä useampi suomalainen voidaan pitää pidempään töissä, niin sillä voidaan hillitä myös maahanmuuttoa... mitä enemmän suomalaisten työuraa voidaan pidentää sitä vähemmän tarvitsemme työperäistä maahanmuuttoa, Kalli toteaa.

Näinhän se menee. Voi olla että suomalainen vanhustenhoitaja haluaa siirtyä suoraan töistä potilaaksi jotta maahan tulisi vähemmän väärän värisiä ihmisiä, tai teini jättää välívuodet pitämättä. Ja jos kansan enemmistö ajattelee noin, niin sitten kansa demokratiassa saa mitä tilaa. Sen onko tämä järkevä vaihtokauppa voi kukin opiskelu- tai eläkeikää lähestyvä päättää itse, olennaista on ymmärtää että nimenomaan tämä on se kysymys.

Aiheesta huolestuneen odotan malttamattomana myös keskustan, ja toki muidenkin, esityksiä työvoiman tarjonnan ja työllisyyden lisäämiseksi poistamalla asepalvelus ja houkuttelemalla työttömiä muuttamaan keskustaa äänestäviltä alueilta kasvukeskuksiin. Yksi iso ongelma on kannustinloukut eli syyperustainen sosiaaliturva, mutta tästä ei voi kepua syyttää.

Normaalikäyttäjiä ei ole olemassa

Kasvi blogasi Eduskunnan uudesta nettisuodatuksesta: "Vielä toissa-aamuna esimerkiksi minun koneeltani pääsi lukemaan Ruotsin Pirate Bay –oikeudenkäyntiä syytettyjen näkökulmasta seuraavaa sivua, mutta iltapäivällä sivu ei enää avautunut."

Kun hän huomautti asiasta, niin tietohallinto toki avasi yhteyden. Se mikä tässä on taustalla on että tietohallinto ajattelee asioita omasta ja korkeintaan keskivertokäyttäjän näkökulmasta. Esimerkiksi näin äkkiseltään keskivertopoliisin tuskin tarvitsee päästä Youtubeen, paitsi jos siellä on työn kannalta olennaista aineistoa. Ei kansanedustajan tarvitse päästä lukemaan päiväkahvi-ilmoituksia, paitsi että eduskunta säätää prostituutioa koskevat lait joten kansanedustajan olisi varmaan hyvä tietää jotain prostituutiosta. Ei normaalikäyttäjä tarvitse kymmeniä gigoja levytilaa, paitsi jos hän on esimerkiksi valokuvaaja, tutkija tai muuten käsittelee isoja tietomääriä.

Tähän on aina sama vastaväite, käsitellään poikkeukseet erikseen. Jä tämä on lähes aina aina väärin, poikkeusten käsittely on aikaa vievää sekä ylläpidolle että varsinkin käyttäjälle jonka nettisivu ei aukea, tieto ei talletu, jne. Tämä vaiva on yleensä suurempi kuin käyttäjäpolitiikasta saatava hyöty. Alan ihmisenä, tuotamme IT-palveluja, milloinkohan ymmärrämme että se on palveluala?

Innovaatio nimeltä matkamittari

Matkamittarin keksi mahdollisesti Arkhimedes, joka tapauksessa tekniikka on yleinen, toimivaksi todettu ja halpa. Galileo on kehitysvaiheessa oleva satelliittipaikannusjärjestelmä, joka maksaa loppukäyttäjälle satasia ja EU:lle miljardeja.

Tämä tuli mieleen kun luin aamiaisella Ilta-Sanomista juttua satelliittipaikannukseen perustuvasta autoverotuksesta, lyhyesti veroja maksettaisiin kilometrin mukaan. Tämä on tulevaisuutta, niin kuin on tapana sanoa, ja hyvä niin. Ainoa mikä minua tässä nyppii on se että jotta sille Galileolle keksittäisiin käyttöä ja maksajia, niin tämäkin asia on pitänyt hirttää johonkin teknologiaprojektiin, eli järjestelmä otetaan käyttöön sitten joskus kun se toimii.

Miksei kilometriverotusta voi hoitaa matkamittarilla, ainakin toistaiseksi? Kyllä, sen lukeman voi väärentää. Muutenkin verotuksessa voi huijata, mutta huijaaminen pysyy kohtuullisen pienenä muun muassa siksi että siitä voi jäädä kiinni. Veroasioissa muuten todistustaakka on yleensä syytetyllä.

Yleisen tietoyhteiskuntahömpän ohella on ehkä toinenkin syy, liikenneministeri Vehviläinen (kesk.) kirjoittaa:

Logiikkani lähtee siitä, että uusi malli rakennettaisiin siten, että alueilla missä oman auton käyttö on välttämätöntä, kilometrimaksu olisi huomattavan paljon halvempi kuin joukkoliikennettä tarjoavilla suurilla kaupunkiseuduilla. Maaseudulla ja haja-asutusalueilla asuvien maksurasitus ei saa nousta nykyisestä, vaan laskea. Sen sijaan kalleimmat ajokilometrit tulisivat ajettaessa paljon päästöjä aiheuttavalla autolla ruuhka-aikaan pääkaupunkiseudulla.

Ymmärrän ajatuksen, on tavallaan kohtuutonta haittaverottaa ihmisiä joilla ei ole tosiasiallista vaihtoehtoa. Autoilu on myös olennaisesti isompi haitta tiheästi asutuilla alueilla, päästöjen lisäksi autot syövät melualueina, parkkipaikkoina ja teinä tilaa, mikä osaltaan hajoittaa yhdyskuntarakenneta.

Mutta sitten taas toisaalta, mikä ihmeen pakko se on asua jossain mistä joutuu ajamaan mahdollisimman pitkiä matkoja? Kulkuneuvon valintaan ei voi aina vaikuttaa, liikkumistarpeeseen yleensä voi ainakin hieman pitemmällä aikavälillä. Ruuhkamaksuja ei ole mikään pakko kytkeä kilometriverotukseen, ne voidaan toteuttaa muutenkin ja sitäpaitsi toimiva ruuhkamaksu on aika-, paikka- ja kilometrikohtainen.

Tietenkin jos on tarkoitus keksiä taas uusi tapa subventoida syrjäasumista niin asia on eri.

Rooman palo ja puolalaisten asuntolainat

Pari lisälinkkiä edelliseen:

John Mauldin, Europe EconoMonitor, While Rome Burns:

...Eastern Europe has borrowed an estimated $1.7 trillion, primarily from Western European banks. And much of Eastern Europe is already in a deep recession bordering on depression.... In Poland, as an example, 60% of mortgages are in Swiss francs. When times are good and currencies are stable, it is nice to have a low-interest Swiss mortgage. And as a requirement for joining the euro currency union, Poland has been required to keep its currency stable against the euro. This gave borrowers comfort that they could borrow at low interest in francs or euros, rather than at much higher local rates.

But in an echo of teaser-rate subprimes here in the US, there is a problem. Along came the synchronized global recession and large Polish current-account trade deficits... The Polish zloty has basically dropped in half compared to the Swiss franc. That means if you are a mortgage holder, your house payment just doubled. That same story is repeated all over the Baltics and Eastern Europe.

Austrian banks have lent $289 billion (230 billion euros) to Eastern Europe. That is 70% of Austrian GDP. Much of it is in Swiss francs they borrowed from Swiss banks. Even a 10% impairment (highly optimistic) would bankrupt the Austrian financial system, says the Austrian finance minister, Joseph Proll...

The problem is that in Europe there are many banks that are simply too big to save. The size of the banks in terms of the GDP of the country in which they are domiciled is all out of proportion... The ability of the “host” countries to nationalize their banks is simply not there. They are going to have to have help from larger countries...

Western European banks have been very aggressive in lending to emerging market countries worldwide. Almost 75% of an estimated $4.9 trillion of loans outstanding are to countries that are in deep recessions. Plus, according to the IMF, they are 50% more leveraged than US banks.

Biljoona sinne, biljoona tänne, niin kohta aletaan puhua ihan oikeasta rahasta...

Charles Wyplosz, Vox EU, Bailouts: the next step up?:

Much as it was necessary to let Lehman Brothers go down before bailing out the remaining banks, it may be necessary to let a profligate government default and ask for IMF assistance.

Järjen pilkahduksia

FT raportoi:

Germany ready to help eurozone members
...

Asked on Wednesday whether Germany would risk seeing the eurozone break up rather than take action, Germany ready to help eurozone membersPeer Steinbrück, finance minister, told a press conference: “Could you imagine anyone would be willing to put up with this? We would have to take action.”

Mr Steinbrück told an event in Düsseldorf on Monday night that “the euro-region treaties don’t foresee any help for insolvent countries, but in reality the other states would have to rescue those running into difficulty”.

...

But a senior government official, speaking on condition of anonymity, told the FT the government would back assistance to a troubled eurozone state in spite of a European Union rule, known as the “no bail-out clause”, which prohibits collective liability for debt incurred by an EU state.

The senior official said: “Should refinancing conditions become too demanding for a eurozone member, I think other members would have to act to protect the euro despite the no bail-out clause.

“It is a simple matter of theory versus practice.”

Sama julkaisu suosittaa Soroksen mielipidekirjoitusta Euro-alueen yhteisistä velkakirjoista ja pankkivalvonnasta, syystäkin, ajatus on oikean suuntainen. Ilman euroa kriisi olisi vielä pahempi, mutta kun valtiovarainministeriöt on täysin kansallisia. Pankit ovat Eurooppalaisia, mutta valtioiden takaukset maatasolla, josta syntyy kaikenlaisia ongelmia, isoimpana se että esim. Belgian kyky kantaa jättipankkinsa riskit on kyseenalainen. Rasite on kohtuuton varsinkin uusille EU-maille (Puola, Latvia...), jos näiden maiden talous romahtaa, niin lasku lankeaa veronmaksajille pankkien luottotappioiden kautta Itävalllassa, Saksassa, Ruotsissa... ja luultavasti Suomessakin. Toisaalta ne Eu-maat joilla olisi varaa elvyttää (Saksa, Suomi, Ruotsi...), eivät tee tätä täysin mitoin, koska raha valuu kotimarkkinoilta yhteisellä talousalueella vientiin. Toimet pitäisi koordinoida ja ainakin osittain yhteisrahoittaa. Onneksi meillä on tähän insituutiot: missä EU, siellä ratkaisu.

Parempaa luettavaa

Via ALDaily , Naturessa on käynnissä debatti siitä pitäisikö rotua ja älykkyyttä tutkia. Asiaa on puitu myös Soininvaaran blogissa toistuvasti. Kummatkin puheenvuorot ovat vallan erinomaisia, ja nostavat keskustelun puisevasta aiheesta laajemmaksi. Stephen Rosen mukaan rotututkimus on huonoa tiedettä, eli ei. Ceci ja Williams taas ovat sitä mieltä että tutkimus kehittyy kritiikin kautta ja sen takia rajojen asettaminen sille on vahingollista, eli kyllä.

Tartun yhteen kohtaan jatkodebatatissa. Rose kysyy aiheellisesti, että miksi mustat ja valkoiset, miksei vaikka etelä- ja pohjois-walesilaiset joilla on geneettisiä eroja? Ja miksei tutkita perinnöllisyyslinjoja lähes mielivaltaisen rodun sijaan. Ceci ja Williams vastaavat:

Rose argues that the dubious biological underpinnings of race render meaningless scientific analyses. While we agree race is a flexible concept, it nonetheless has significant import in society, where it is responded to as a critical variable in many contexts. Ditto gender, which as Rose points out is highly influenced by socialization, but nonetheless, as a category, continues to offer important insights into human experience

(...)

Rose argues that “Broad divisions between ‘white’ or ‘Caucasian’ and ‘black’ or ‘Asian’ … hide genetically important subpopulation differences within these groups.” Although we agree these groups are not distinct races, his criticism misses the point—namely, self-defined race often provides the largest coefficient in models of achievement. It may derive its predictiveness from its effect on the environment, but this does not minimize the scientific validity of analyzing data in terms of self-defined race/ethnicity. The very same procedure is used in studies of personalized medicine showing preferential success of the heart medication BiDil for African Americans. Even if race is a proxy for a chain of social and environmental events that are not genetic, it could still be scientifically useful to analyze data in terms of it.

Ongelma on mielenkiintoinen. Pitäisikö tutkimuksen käyttää yleisiä käsitteitä vaikka ne eivät ole tieteellisesti tarkkoja, vai luoda oma käsitteistönsä? Minua tuo Cecin ja Williamsin argumentointi ei oikein vakuuta. Ajatus, että koska ihmiset ajattelevat tuollaisilla käsitteillä niin tiede palvelee parhaiten tutkimalla niitä on yksinkertaisesti väärin. Tuo hyödyllisyys on sen sijaan mielenkiintoisempi, voihan se olla joskus hyödyllistä jakaa populaatio vaikka sen mukaan ovatko jäsenet syntyneet parittomina vai parillisina päivinä. Eivätkö tarkat ja perustellut käsitteet ole eräänlainen tietovarasto? Esimerkiksi jos halutaan tutkia sitä kuinka pienillä tuloilla ihmiset tulevat toimeen, on luontevaa ruveta etsimään vastauksia tilastollisesti pienituloisten eikä laihialaisisten joukosta.

Hiljainen keskustelija

Olenkohan minä ainoa, jota puheenjohtaja Katainen ärsyttää päivä päivältä enemmän? Tai paremmin, onko tällä silmät vedessä matalalla äänellä banaliteetteja tyyliin "välittämisvastuuta ei voi ulkoistaa" laukovalla valtiomiehellä ja kykypuoleen johtajalla ylipäänsä mitään annettavaa?

Tänään Katainen on sitä mieltä että maahanmuuton huonoista puolista pitää voida keskustella. Tuohon on sinänsä helppo yhtyä, mutta on jotenkin omituista vaatia että pitäisi keskustella. Jos rouva Katainen on lähdössä kauppaan, ja Jyrki haluaa vissypullon, niin sanooko hän että "voisitko tuoda vissyä" vai että "vissytilanteesta pitäisi keskustella"? Jos on sitä mieltä että Natosta tai maahanmuutosta pitää keskustella, niin sitten keskustelee eli sanoo asiasta jotain. Ainakin Hesarin tai YLEn uutisiin ei ole vaan tarttunut yhtään mitään.

Jykä muuten myös blogaa, niin kuin muotia on. Valtiovarainminister Katainen on sitä mieltä, että "Millään elvytyksellä ei ratkaista talouskriisiä tai sen syitä." Mikä saa satunnaislukijan miettimään esimerkiksi että miksi ratkaisu talouskriisiin olisi korjaus sen syihin, tai että miksei elvytys voi nyt nostaa taloutta taantumasta kun se on useissa maissa useita kertoja niin tehnyt? Emme tiedä, koska ministeri ei kerro. Ehkä tästä pitäisi keskustella.

Lisäys: Nyt Thors ihmettelee, että keskustelua kaivataan asiasta josta on sovittu keskusteltavan. Odotamme Vanhasen kannanottoa että keskustelu siitä mistä tulisi keskustella on hallituksen sisäistä keskustelua, ja tästä ei tule keskustella julkisesti.

Voiko lukemalla tulla tyhmemmäksi?

Minultakin on eri nettiyhteyksissä tivattu kantaa Halla-Ahon kirjoituksiin. Mutta kun ei vaan jaksa kiinnostaa. Yritin taas, ja opin että toimittajat tekevät asiavirheitä. Minkä tosin voi todeta vaikka avaamalla Kauppalehden, jossa miljardit ja miljoonat menevät toimittajilta säännöllisesti sekaisin. Numerosokeus on kansantauti, mutta tuo nyt on kuitenkin Suomen johtava talouslehti. Mutta kuitenkin, takaisin asiaan:

Minua ei kiinnostaa samasta syystä kun en osallistu paikallisessa Teboilissa keskusteluihin. Koska ne ovat karpoilua. Karpoilu on sitä, että kun sotaveteraani pitkäaikaistyöttömän yksinhuoltajamummun kansaneläke on jäänyt tulematta, niin tästä nostetaan hirvittävä meteli. Ei siksi, karpolija puolustatuu, ettei asia ratkeaisi yhdellä puhelinsoitolla, vaan siksi että se on esimerkiksi siitä kuinka yhteiskunta on kelvoton suhteessa sotaveteraani pitkäaikaistyötön yksinhuoltajamummuihin. Se että karpoilua harrastaa vähäisin kirosanoin ja kohtuullisella kirjallisella ilmaisulla ei ole lieventävä vaan raskauttava asianhaara, lukija erehtyy kuvittelemaan että tekstissä on joku idea.

Todettakoon nyt tässä kertaalleen, että toimittajat tekevät kiireessä juttuja vajavaisella tiedolla ja ymmärryksellä. Lisäksi virkamiehet tekevät virheitä, ja antavat hassuja lausuntoja kun kiireinen vajavaisella tiedolla ja ymmärryksellä varustettu toimittaja tenttaa, semminkin kun puheista päätyy tekstiin prosentti. Tarjoan bittien ja painomusteen säästämiseksi vaihtoehtoa: seuraavan kerran kun näin tapahtuu niin linkataan Tolkku-blogin tähän tekstiin, hyperlinkkiin teksti "Kuten tiedämme toimittajat sössivät ja virkamiehet erehtyvät". Jatkossa ehkä vain Tolkku:KTTSVE.


Oli siellä jotain substanssin tapaistakin linkissä. Joku tutkija oli erehtynyt toteamaan, että varmaan arkirasismin kokemuksilla ja karkoituksen uhalla voi olla jotain tekemistä syrjäytymisen, ja sitä kautta rikollisuuden kanssa. En tiedä onko karkoitusuhalla tällaista vaikutusta, onhan se toki jonkinlainen viesti yhteiskunnalta että tuo vaaleanpunaihoinen kaveri vastapäisellä junan penkillä voi ryöstää kiskan ja saa sakot, kun taas minut tummaihoisena lähetetään sotatoimialueelle. Tämä oli joka tapauksessa tutkimuksessa sivujuonne, mutta johdatti herra Halla-Ahon omituiseen mutinaan kausaliteetista, eli että aiheuttaako tämä muka rikoksia? Ei aiheuta, asenteet ja uskomukset eivät ole kausaalisia voimia. Eikä tutkija niin väitäkään, selittävä tekijä on eri asia kuin kausaalinen voima. Humanistille tämän pitäisi olla itsestäänselvää.

Sen sijaan olen lähes varma, että rasismi ja arkiväkivalta joka mamuihin kohdistuu selittää heidän suurempaa tilastollista väkivaltarikollisuutta. Ja syy tähän on arkikokemus. Helsinki on turvallinen kaupunki, itse olen kokenut väkivallan uhkaa harvon, ja vain ja ainoastaan skinien toimesta. Enkä asu ja liiku missään Eirassa.

Ne kaksi kertaa viime vuosina kun olen todistanut uhkaavaa tilannetta Helsingissä: Kalliossa eräästä kiinalaisesta ravintolasta poistui mies naisystävineen ja ravintoloitsija vaimoineen, naapurit muuten, perässä. Selvisi että kyseiselle nousuhumalaiselle herrasmiehelle ei tarjoiltu, koska hän on edelliselle kerralla käyttäynyt kaikkea muuta kuin herrasmiesmäisesti, ja hän purki pettymystään rikkomalla nyrkillä oven lasin tätä solvauksilla säestäen. Josta ravintoloitsija vaati korvausta, mikä aiheutti takkien repimistä ja lisää solvauksia. Poliisin avustuksella korvaus lopulta saatiin, mitään rikosta ei tosin kirjattu. Jos tilanne olisi mennyt toisinpäin, niin kiinalaispariskunta olisi varmaan karkoitettu?

Toinen kerta oli viimenä kesänä Malmilla. Istuin raskaan ruokakauppareissun jälkeen paikallisella terassilla rentoutumassa. Torilla keskusteli rauhallisesti silmämääräisesti jostain välimeren tienoilta peräisin oleva miespari, taisi olla paikallisen pizzerian väkeä. Paikalle pamahti, veikkaan että selvä, noin 40-kymppinen suht siisti suomalaismies kertomaan että tollaiset mokkakikkelit pitäisi tappaa, haisevat pahalle, ovat saastaisia, ja niin edelleen. Miehet eivät kiinnittäneet mitään huomiota, jolloin huutaja siirtyi sylkietäisyydelle ja he lähtivät pois. Katsoin suu auki, jonka jälkeen mies rupesi huutamaan minulle että vittuako tuijotat. En sanonut mitään, mieli teki tirvaista.

Ylipäänsä, väärän väriset tuntuvat olevan vapaata riistaa solvauksille, tönimisille ja ihan kaikelle semmoiselle, enkä nyt ihan hirveästi ihmettele jos hermot menee. Haluaisin nähdä sellaisen tilaston josta selviää kuinka monen mamun tekemän pahoinpitelyn toisena osapuolena on suomalainen häirikkö.


En jaksanut lukea enempää. Enkä taida nyt ihan heti yrittää uudestaan, hömppä ei lukemalla lopu.

Palaneita hihoja

Vía Paul Krugman, William Buiter on harvinaisen tympääntynyt päättäjiin ja erityisesti EKP:n. Ei ainoastaan viihdyttävää, vaan myös osuvaa:

YES WE CAN!! have a global depression if we really continue to work at it…

...the task of the monetary authorities in the US, the Eurozone and the UK is really rather easy: set the official policy rate at zero and engage in large-scale quantitative and qualitative easing.

The Fed is doing this. The UK and the Eurozone are behind the curve...

At the ECB, a special branch of voodoo monetary theory has been developed that sees insurmountable problems and dangers associated with getting the official policy rate below some value that is well above the zero floor set by the zero nominal interest on currency. The exact location of this mysterious liquidity trap lower bound has never been revealed, but on the basis of the stammering, incoherent and incomprenhensible statements in this regard from Jean-Claude Trichet, Jurgen Stark, Gertrude Tumpel-Gugerell, Lorenzo Bini-Smaghi and Ives Mersch (to name but a few), it appears to be migrating south slowly from around 2.00 percent.

The ECB’s blabbering about a possible liquidity trap above a zero percent nominal interest rate is complete and utter nonsense... There are no conceptual or operational problems operating monetary policy with a zero official policy rate. Even at the Bank of England there are some operational types who argue that they cannot conduct overnight operations with Bank Rate at zero. What they mean to say is that they cannot continue to implement overnight operations with their arcane, unwieldy and unnecessary existing management procedures... If the Bank of England’s staff cannot do it, I volunteer to do it for them, against a small fee...

There are no obstacles to quantitative easing by the ECB/Eurosystem to be found in the Treaties...

The question as to how much of each government’s debt instruments to buy is something it should not take longer than 5 minutes to decide. The obvious solution is to first decide how much in toto to buy and then to determine the shares of the debt instruments of each of the 16 national governments in the Eurozone, by setting these equal to their (normalised) shares in the capital of the ECB. Whether these shares should refer to market value or notional/face value can be decided by the flip of a coin...

We can go down in history as the generation that created the Great Depression of the Noughties. Just keep on beating the protectionist drums. Keep on the footdragging that prevents effective qualitative and quantitative monetary policy easing in the Eurozone and the UK. And go ahead with unsustainable fiscal stimuli in the US, the UK and elsewhere that will spook markets, push up long-term interest rates and raise the spectre of sovereign default by countries not belonging to the group of usual suspects. Yes we can! I hope we won’t.

Standardipupu

Dennis Dutton perusti aikoinaan Arts & Letters Dailyn siksi että satunnainen lukija löytäisi netin laajasta tarjonnasta jotain yllättävää. Ajatus oli että henkilökohtaisiin mieltymyksiin täydellisesti kalibroitu sisällönhallinta on tylsää kuin päivän vanha leipä. Ajatus on oikea.

ALD:stä bongasin n+1 julkaisun (en ollut koskaan kuullutkaan) arvostelun kirjasta Playboy: The Complete Centerfolds (ei ehkä ihan ekana kirjajonossani), Molly Young kirjoittaa:

In those days Hefner liked his centerfolds "round, soft, and with a maximum emphasis on the beauty of being female." The Playmates of the first three decades follow this formula, flashing biteable bottoms and breasts. Things go downhill in the 1980s as breast implants became popular: the new boobs are globe-like and tactile only in the way that bowling balls are tactile. Some of them cast a glare, like cartoon balloons. Food metaphors no longer apply.

Something else (related) happens around this time: Playboy ceases to be about the erotic everyday encounter. Flesh and blood women turn to images; the "girl next door" becomes distinctly mediated. The bunnies were always mediated, of course, but something about the earlier photographs made you forget the medium and feel as though you were staring straight into the eyes of a luscious partner. Enthusiastic photoshopping has aided the transformation. Gone are the freckles and downy arm hairs of the predecessors. Breasts are surgically standardized; gym routines and spray tans produce identically toned and tinted bodies. Girls of all ethnicities blend together into one latte-colored woman, and the result looks computer-generated. When you try to imagine how the models might feel and smell, things like rubber come to mind.

Tässä on jotain hyvin surullista, ja aikaansa kuvaavaa.

Työttömien velat

Soininvaara huomioi taannoin, että yleisesti paleokonservatiiurpona pidetty Jan Vapaavuori parantaa kuin sika juoksuaan, ja ihmetteli että "Mihin mies vielä päätyykään!" Päivän Kauppalehdessä Vapaavuori ideoi työttömiksi jääville asuntolainajärjestelyä valtion puolesta, mikä on harvinaisen hyvä idea.

Lyhyesti järjestely menisi näin:
a) pankki ei peri lyhennyksiä,
b) valtio maksaa laina korot,
c) valtio perii asukkaalta vuokrantapaista maksua (joka on olettavasti sidottu maksukykyyn, esim. 30% nettotuloista)
d) järjestely on määräaikainen, esim. vuosi tai kaksi,
e) järjestely koskee vain tänä tai ensi vuonna asunnon ostavia.

Pankki välttyy kalliilta maksuhäiriöiltä, realisoinneilta ja luottotappioilta. Asuntoa ostavan riski työttömyydestä pienenee huomattavasti. Työttömäksi jäävä ei joudu niin pahoihin taloudellisiin vaikeuksiin.

Valtion kannalta, suora kustannusvaikutus on korko miinus korkovähennys miinus vuokra miinus mahdollinen asumistuki, mahdollisesti myös toimeentulotuki. Epäilen että tämä on keskimäärin vähintään plus-miinus nolla, mahdollisesti jopa säästää valtiolta rahaa. Valtion maksama korko on pankille käytännössä riskitöntä rahaa, ja marginaali pitäisikin olla sama kuin valtion lainassa.

Epäsuorat hyödyt taas nostavat tällaisen järjestelyn kustannukset valtiolle mitä todennäköisemmin voiton puolelle. Kun asunnon ostajien pelko vähenee, niin asuntokauppa vilkastuu, mikä vähentää nopeasti pahenevaa työttömyyttä asuntorakentamisesa ja miksei kiinteistövälityksessäkin. Tämä lisää verotuloja ja pienentää työttömyysmenoja. Oma vaikutuksena on myös pankkien pienemmillä luottotappioilla.

Yhteenvetona, de fakto valtio takaa pankit jo nyt ja myös kansalaisten perustoimeentulon, mukaanlukien asuminen. Kyseessä olisi lähinnä tämän tosiasian tunnustaminen, ja sen toteuttaminen tavalla joka on tehokas, selkeä, ja sekä inhimillisesti että taloudellisesti järkevä.

On tässä ongelmansakin. Isoin on vaikutus efektiviisen verotukseen. Jos tuollaisella takuulla oleva työllistyy, niin efektiivinen vero palkasta on yllä laskettu erotus. Määräaikaisuus ja kytkentä työttömyyteen yrittää olla ratkaisu tähän, mutta se toimii huonosti (vrt. eroraha ja korotettu työttömyysturva jonka on todettu pidentävän työttömyyttä). Parempi olisi tehdä esimerkiksi tuollainen järjestely vuosi kerrallaan, työllistyy tai ei. Ja pitkässä juoksussa uudistaa asumistuki sekä verotus malliin joka sisältää tuollaiseen takuun.

Toinen ongelma on tuo erikoinen rajaus nyt tai ensi vuonna ostettaville asunnoille. Tämä on tehokas kannustin vaihtaa asuntoa, on siinä järkeä tai ei, ja muutenkin keplottelualtis. Parempi olisi toteuttaa määraikaisuun niin että valtio takaa velat esim. vuoden 2010 loppuun saakka, ja jos työttömyystilanne on vielä silloin huono joidenkin nyt määriteltävien kriteerien mukaan, niin takausta jatketaan vuosi kerrallaan.

Pienine ongelmineenkin, erinomainen idea tähän hätään.