Auto ei ole opetusväline

Viime päivinä on käytetty useita ansiokkaita puheenvuoroja liikenneraivosta, liittyen tapaukseen jossa ilmeisesti mies tappoi toisen ajamalla tahallaan autollaan hänen polkupyöränsä päälle. Sitten on vähemmän ansiokkaita puheenvuoroja ohi aiheen, kuten siitä että ajaako polkupyöräilijät tyhmästi.

Kyse on yksinkertaisesti vain siitä että autoa ei saa käyttää opetusvälineenä. Autolla ei saa vähän uhitella kun ottaa päähän, ja sillä ei saa varsinkaan saa opettaa kanssakulkijoita jotka kulkevat ihan väärin. Tämä on vaarallista ja typerää, tyyppiesimerkkinä perässä roikkuminen moottoritiellä. Jos kohteena on pyöräilijä tai jalankulkija, opettaminen on hengenvaarallista.

Yllä ei lue etteikö kanssakulkijoissa olisi ärsyttäviä itsekkäitä törppöjä, koska onhan heitä. Olisi epärealistista vaatia ettei moinen hermostuttaisi ketään, tai vastaavasti kuvitella että jotenkin päästäisiin tilanteeseen jossa näin ei ole. Saa ottaa päähän ja varmasti ottaakin, mutta sitä harmistusta ei saa ilmaista autolla.

Autolla opettamiseen ja uhitteluun tulee suhtautua vähintään yhtä vakavasti kuin rattijuoppouteen, koska se on aivan vastaava riski. Raivoamisia tulee valvoa, niistä pitää tulla seuraamuksia, ja niitä tulee julkisesti paheksua. Se on toiminut rattijuoppouteenkin, joka on ilahduttavasti laskussa.

Tuleeko sähkötupakan käyttö kieltää sisätiloissa?

Sähkötupakka ei sisällä tupakkaa eikä sitä polteta.

Ei yksinkertaisesti ole näyttöä siitä että sähkötupakan höyry olisi haitallista sivullisille, joten mitään syytä kieltoon ei ole. Sen sijaan, jokainen tupakoitsija joka vaihtaa höyryyn ei enää myrkytä ympäristöään tupakansavulla. Tätä tulisi edistää eikä kampittaa.

Aamun Hesarissa Antero Heloma, THL:n ylilääkäri:

"Vaikka sähkötupakan haitallisista päästöistä ei kaikenkattavia tutkimuksia toistaiseksi olekaan, nikotiinia sisältävää sähkötupakkaa poltettaessa ympäröivään ilmaan leviää aina nikotiinia", Heloma sanoo. 

"Mielestäni sähkösavukkeiden polttamisen julkisissa tiloissa kieltävälle laille on perusteet sivullisten suojelun näkökulmasta", hän toteaa.

Esitetty perustelu ei kestä kriittistä tarkastelua. Hyväksi havaittu tapa tarkistaa tietojen paikkansa pitävyys sähkötupakan osalta on verrata sitä Ash UK:n erinomaiseen ja selkeään tietopakettiin. Kyseessä on siitä erikoinen iso tupakoinnin vastainen järjestö, että he harjoittavat tiedettä:

A recent review of the impact of electronic cigarettes noted that passive exposure to the aerosol can expose non-users to nicotine but at concentrations that are unlikely to have any pharmacological significance.

Lyhyesti ja suomeksi sanottuna huoli on homeopaattinen. Ja yleisesti ottaen:

... in the absence of evidence of significant harm to bystanders, ASH does not support the inclusion of electronic cigarettes in smokefree laws which would completely prohibit their use in enclosed public places 

 Kielloilla ei siis ole perusteita, mutta sen sijaan niistä voi olla haittoja:

Furthermore, the absence of risk from “secondhand” inhalation of vapour from electronic cigarettes has been described as an “often unconsidered advantage” of electronic cigarettes.35 As an alternative to smoking, electronic cigarettes are preferable in situations where secondhand smoke poses serious health risks to others, such as in vehicles or in the home.

Joka ikinen tupakoitsija joka lakkaa myrkyttämästä ympäristöään tupakansavulla  on ihan oikea terveyshyöty. Ash:n tuoreiden tilastojen perusteella heitä on pelkästään Isossa-Britanniassa tullut noin puoli miljoonaa lisää vuodessa. Ero Suomeen selittyy pitkälti liberaalilla tiedepohjaisella terveyspoliitikalla. Sitä voisi harjoittaa Suomessakin, tämäkin on ihan polittinen päätös.

Mistä tässä sitten on oikeasti kyse? Vinkkinä että samat tahot haluavat myös kieltää nuuskan käytön sisätiloissa.

Miksei yksityisiä vuokra-asuntoja rakenneta ja mitä hallitus mahtanee asialle tehdä?

Kangasalantie 13

Helsingin kaupungin 2014 valmistunut vuokratalo Vallilassa on uudistaloksi komea ilmestys, eikä edes erityisen kallis. Koko talo maksoi noin 13 miljoonaa euroa, josta muuten 3 milliä meni talon alla olevaan pysäköintihalliin. Eli noin 3 300 € (ALV 23%) asuinneliötä kohti. Vertailun vuoksi Vallilassa markkinahinta neliötä kohden on noin 5000 €.

Helsingin kaupunki ei tee voittoa vuokrataloillaan, vaikkei toki ota niistä takkiinkaan. Omakustannehintaan vuokraksi muodostuisi 11,74 e/m2/kk, "kun hoitokuluina käytetään 5,50 e/m2/kk, josta tontinvuokran osuus on 1,00 e/m2/kk." Esimerkiksi 55 neliön kaksio siis 650 €/kk, joka on helsinkiläisittäin ylipäänsä kohtuullista.

Todellisuudessa vuokra ei ole ihan tuo, johtuen kaupungin sisäisestä vuokrantasausmekanismista, ja luvut ovat rakennusvaiheen arvioita, mutta suurin piirtein noin.

Minkä takia sitten yksityiset rakennuttajat eivät ole jonossa rakentamassa lisää vuokra-asuntoja, luulisi tuolla kustannustasolla ja nykyisillä vuokrilla kannattavan? Syitä on useita:

1) No ovathan ne, tontteja ei vaan ole

Helsingissä käytännössä joka ikinen kerrostalontontti joka kaavoitetaan myös rakentuu viiden vuoden sisään kaavoituksesta. Rajat tulevat siitä kuinka paljon tontteja kaavoitetaan.

2) Ei tuota tarpeeksi

Esimerkissä kaupunki käytännössä ottaa pääomasta itse maksamansa koron, joka on lähellä nollaa. Eläkeyhtiön normaali tuottovaatimus on taasen helposti esimerkiksi 6% sisältäen korot, joka 40 vuoden poistoajalla tarkoittaisi 20 €/kk pelkkää pääomavuokraa. Siihen vielä hoitomenot päälle, niin ollaan 25€/m2/kk tasossa, jolla asuntoja on jo vaikea saada vuokrattua, koska esimerkiksi 55m2 kaksioon kuukausivuokralla 1 375€ ei ole jonoa. Itseasiassa sitä ei välttämättä saa tuolla hinnalla vuokrattua laisinkaan. Luvuisa ei ole muuten mukana esimerkiksi kuluja jotka aiheutuu vuokralaisen etsinnästä ja siitä että asunto seisoo tyhjänä heitä etsiessä. Eikä veroja.

Siihen on ihan syynsä miksi vuokra-asuntotuotanto niin meillä kuin muuallakin tuppaa olemaan joko voittoa tavoittelamattomien yhdistysten, valtion, kuntien tai vastaavien harteilla.

3) Rakentaminen maksaa liikaa

Jos neljännes talon kustannuksista on parkkihallia, jonka käytöstä pystyy perimään markkinoilla ehkä sen ylläpitokulut, niin maksaahan se. Tässä tosin kaivettiin myös vanha parkkipaikka maan alle, mikä on täydennysrakentamisessa yleistä.

4) Maksukykyisillä asukkailla on jo oma asunto

Johtuen asumisen verokohtelusta, rationaalinen ihminen ostaa oman asunnon jos vain pystyy, ja ihmiset ovat yllättävän rationaalisia. Vähänkään kalliimmille vuokra-asunnoilla on hyvin rajallisesti vuokralaisia, ja ylläolevista syistä muita on vaikea tehdä.

Mitä hallitus voisi tehdä asialle?

No ei paljoa, olennaista olisi ettei luoda uusia esteitä, mutta esimerkiksi nämä saattaisivat auttaa asiaa:

a) Pysäköintinormi on Helsingin oma asia, koska laissa on poikkeus alueilla joilla on hyvä joukkoliikennetarjonta. Mutta sekin auttaisi asiaa jos taloyhtiöiltä eli kaavoittajalta yksinkertaisesti otettaisiin pois velvoite järjestää pysäköinti. Ja pommisuojat.

b) Korjata ARAn tonttihintarajat. Tämä on epäintuitiivista, sehän nostaisi vuokria mutta liian alhaiset tonttivuokrat on yksi syy miksi ARA-tontteja on liian vähän tarjolla. Helsingille maksaa alueen esirakentaminen keskimäärin noin 700€ syntyvää neliötä kohti (voisi maksaa vähemmänkin jos kaavoitettaisiin tiiviimmin, mutta emme mene nyt siihen) ja jos tätä ei pysty perimään tonttivuokrana niin se rajoittaa tonttimaan tarjontaa. Vuokralainen vaikkapa tuossa Vallilan talossa olisi varmaan tyytyväinen vaikka vuokra olisi euron tai puoli neliöltä enemmän kuussa, kun vaan saisi kohtuuhintaisen vuokra-asunnon.

c) Yhdenmukaistaa vuokra- ja omistusasumisen verokohtelun. Käytännössä tämä tarkoittaisi vuokratuoton verovapautta, mihin ei ole varaa. Ja näin siksi että toisin päin tätä ei voi korjata verottamalla oman asunnon laskennallista asuintuloa, koska äänestäjä ei yksinkertaisesti ymmärrä miksi hänen pitäisi maksaa veroa omassa asunnossa asumisesta, vaikka tämä on ekonomistille päivän selvää.

Mitä hallitus tehnee

Valistunut arvaus on välimallin asunnot. Eli ARA rahoittaa asunnon, ja grynderi sitten esimerkiksi 10 vuoden jälkeen myy sen pois vapaahintaisena ja tehnee voittoa (kts. kohta 2 yllä). Sitä kutsuttaneen kasvurahastoksi ja päättäväiseksi strategiseksi toimeksi asuntopulan edessä.

No mutta eikö saman tien voisi vaan rahoittaa valtion tai kuntien asuntotuotantoa?

Se tulisi vuokralaisille halvemmaksi, ja jos talo halutaan jonkun ajan jälkeen myydä niin voisi ne voitot kääriä veronmaksajakin. Joka kuitenkin kantaa takausten muodossa riskit. Näin ei voi kuitenkaan tehdä, koska tämä on sosialismia, päinvastoin kuin yritysten verorahoitus joka on kannustamista.

Miksi karvalakkilähetystö haluaa jarruttaa Helsingin kasvua?

Liittyen ajankohtaiskeskusteluun Tolkun arkistonhoitaja huomautti vanhasta kirjoituksesta 2011 vaalien ajalta. Kun Timo Kaunisto (kesk.) sanoo että maaseutuasuminen halutaan kieltää ja tuhota, niin hän tarkoittaa konkreettisesti että vesijohdoista ja liiikumisesta joutuisi maksamaan siellä enemmän, koska ne maksavat enemmän. Tätä kautta voi ymmärtää yhden tavan miten Helsingin kasvusta ohipuhutaan:

Maakunnissa aluepolitiikka on ylipäänsä tappelua osuuksista valtion rahasta. Siis käytännössä, ottamatta siihen kantaan onko tämä oikein vai väärin.

Helsingissä keskeinen aluepoliittinen kysymys taas on miten saataisiin lisää kaupunkia. Valtion toiminnassa ensisijaista olisi että valtio purkaisi juridisia esteitä ja valtion aluehallinto ei olisi neliraajajarrutuksessa kaupungin kasvun edessä. Rahakin toki kelpaa ja on avuksi, mutta se on toissijainen asia, eikä välttämätöntä. Rahoitus uudisrakentamiseen tulee käytännössä asuntojen ja toimitilojen ostajilta, ja Helsinki saa siitä osan tonttimaan myynti- tai vuokratuloina.

Kun helsinkiläinen viherurbanisti mallia Kivekäs sanoo että valtion tulee tukea Helsingin kasvua, hän nimenomaan tarkoittaa että valtion tulee purkaa sen esteitä, kuten vaikkapa pysäköintinormit. Maakuntamies kuulee että toi tahtoo viedä meidän rahat, eikä edes kehtaa sanoa sitä ääneen, eli on vielä epärehellinen.

Heillä on eri käsitys siitä mitä aluepolitiikka tarkoittaa. Koska toiselle se on osuus verorahasta ja nollasummapeliä, toiselle lupa kasvaa joka ei ole suoranaisesti keneltäkään pois.

Lisäys: Tämä toimii myös toisin päin. Kun Keskusta sanoo että se haluaa kääntää "keskittämispolitiikan" niin vaikkapa tässä blogissa ensimmäinen ajatus on että mitäköhän kapuloita he aikoo työntää rattaisiin, koska ei sitä rahaa nytkään varsinaisesti virtaa valtiolta. Termin käyttäjä taas voi hyvinkin olla siinä käsityksessä että virtaa.

Otso Kivekäs vai Hannu Oskala?

Täältä paremmintietäjyyden päämajasta tiedustellaan, toistuvasti ja toistuvasti, että kumpaa äänestää Helsingissä, Hannu Oskalaa vai Otso Kivekästä? No, vastataan kun pyydetään, kysymyshän on vallan helppo.

Otson, mutta myös Hannun, poliittiset juuret ovat osin helsinkiläisessä urbanismissa. Sen nyrkkisääntöjä on että tarkoitus on saada kiskoja katuun ja taloja kadun varteen, eikä kiskoja ja taloja paperille. Mentaliteetti on jotain valmista joskus.

Hannu on freelance-muusikko ja Otso koodari/konsultti. Kumpikin tuntee oman alansa kiemurat sekä  niiden kytkennät lainsäädäntöön, kunnan ja valtion rahankäyttöön sekä hallintorakenteisiin. Luultavasti niin hyvin tahoillaan kuin ylipäänsä kukaan. Olennaisempaa on nopeus ja taito millä he ottavat haltuun vähemmän tuttuja asioita, koska päättäjiltä ei kysytä että tunnetko asian ennen kuin se tuodaan päätettäväksi.

Otso kirjoittaa lähdeviitteiksi päätyviä selvityksiä esimerkiksi Helsingin Yliopiston metroaseman toisen sisäänkäynnin suunnitteluhistoriasta, arviointimenetelmistä, ja muista esteistä jotka pitää kaataa sen avaamiseksi. Hannu tiivistää joka viikko kaupunginhallituksen tiiliskiven paksuiselta listalta olennaisen vaikkapa maakuntakaavasta katujen valaistukseen yhteen ymmärrettävään kirjoitukseen.

Hannu puhuu tunteella järkeä, kädet mukana heiluen. Otso selittää rauhallisesti ja perusteellisesti asiat niin kuin ne ovat.  Tyylinsä kullakin, kummatkin ovat osoittautuneet päteviksi poliitikoiksi ja  politiikan tekeminen käytännössä on pitkälti puhumista.

Hannu sanoo ääneen jos päätös on huono vaikka oli päätöstä tekemässä. Otso harjoittaa myös avointa poliittisista realismia ja kertoo senkin, että vaikka ei ole asiasta varma ja vaihtoehdot ovat huonoja, niin päätti nyt näin.

Otson tyhmyyden sietokyky on rajallinen, varsinkin jos tyhmyys johtaa siihen että käytetään resusseja hömppään kun niitä ei riitä oikeiden ongelmienkaan hoitoon. Hannun oikeustajuun ei vaan kertakaikkiaan mahdu että jos joudutaan leikkaamaan, niin ei leikata siitä mikä vähiten osuu heikko-osaisiin. Vaikka tästä periaatteesta vedetyt johtopäätökset olisivat ikäviä.

Hannu on liberaali, Otso samoin. Jos tästä nyt jotain eroja väkisin hakee, niin Hannun vapaamielisyys näyttäytyy tyypillisesti turhan sääntelyn vastustamisena, Otson taas niin että esimerkiksi suvaitaan teinejä. Kummatkin katsovat terveyspolitiikkaakin tulosten kautta, eikä moraalikasvatuksena, esimerkiksi sähkötupakka on terveellisempää kuin tupakka ja huumeiden käyttäjiä ei kannata rangaista.

Tolkulla ei lyhyesti sanottuna ole mitään varauksia suositella Kivekästä tai Oskalaa ihan mihin vaan luottamustehtävään. Tai no on yksi, kummallakin palaa hermot kumileimasinlautakunnissa hyvin nopeasti, eli ei niihin.

Ai etteikö muka ole helppo valinta? No nii-in.

Kuva: Olli Sirén.

Miten valtio tukee Helsingin kasvua?

Lars-Erik Mattilan ehdotus "Tulevaisuuden kerrostalo" on yksinkertainen
puusta rakennettu perinteinen helsinkiläinen korttelikerrostalo. Sitä
ei voi tosin rakentaa, koska se ei täytä energiatehokkuusnormja.

Taannoin meiltä kysyttiin, mitä valtiovalta voi tehdä (asunto)rakentamiseen eteen Helsingissä? Yksinkertaistaen voidaan sanoa, kuten Otso Kivekäs sen tiivisti:

1. Valtio voi olla estämättä rakentamista Helsingissä lainsäädännöllä. Narulla ei voi työntää.
2. Valtio voi antaa rahaa kaupungille, jotta Helsinki voi rakentaa ratoja, kouluja, viemäreitä, katuja ja taloja.

Pitkälti kyse on ensimmäisestä.

Valtion osallistuminen suoraan rahallisesti Helsingin rakentamiseen on pienimuotoista. Esimerkiksi, tämän vaalikauden aikana on taas kerran puhuttu ties mistä liikennehankkeista, mutta varsinaisesti valtio on osaltaan rahoittanut Länsimetroa, sekä paria lisäkaistaa ja yhtä eritasoliittymää Kehä I. Kokonaisuutena valtion rahoituksen osuus Helsingin liikenneinvestoinneista on suuruusluokkaa kymmenen prosenttia vuodessa.

Sillä mitä lainsäätäjä määrää kaavoituksesta ja rakentamisesta voi taasen olla valtava vaikutus. Ihan yksittäisellä asetuksella voidaan niin halutessa asettaa käytännössä Helsinki rakennuskieltoon, pahimmillaan vahingossa jonkun muun sinänsä hyvän asian edistämiseksi. Esimerkiksi jos säädettäisiin että asuntoja ei saa rakentaa paikkoihin joissa on melua, eli käytännössä kaupunkiin.

Kun näissä vaaleissa puhutaan Helsingin kehittämisestä "maan veturina", asuntopulasta ja asumisten hinnasta, tai peräti "ideologisesta keskittämispoliitikasta", niin ehdokkaiden ja olennaisemmin puolueiden kantoja kannattaa tarkastella ensisijaisesti vastauksena siihen yhteen ainoaan olennaiseen kysymykseen: Saako Helsinkiin rakentaa taloja vai ei? On myös vaikea nähdä miten myönteinen vastaus ainakaan haittaisi muuta maata.


Toissijaista on sitten miten valtio voi rahallisesti tätä edistää, vaikka silläkin on toki merkitystä. Olennaisesti uudisrakentaminen kuitenkin rahoitaan yksityisin varoin tai kaupungin toimesta, ja sen maksaa asuntojen ostajat ja vuokralaiset.

(Merkittävä poikkeus alun jaotteluun on että valtio vapauttaa jonkun alueen rakentamiseen, tällä vaalikaudella Malmin kentän, mutta tällaisia isoja alueita ei Helsingissä enää juuri ole.)

Jos on päätetty ettei puita kaadeta, niin viranomainen ei saa niin tehdä

Töölönlahdella on rannassa pieni lehto. (Muokkaus: Asiaa tuntevammat tahot kertovat, että oikeampi termi olisi rantametsä.) Se näyttää kauniilta ja on vielä hyödyllinen, Kasvillisuus rannoilla on kaikkein monimuotoisinta ja sitoo parhaiten ravinteita. Jos ne jätettään rauhaan, voisi lahdesta tulla joku päivä jopa uimakelpoinen.

Viime kesäkuussa hyväksytyssä puistosuunnitelmassa, kuva yllä, haluttiinkiin varmistaa, ettei rannan kasvillisuutta ja lintujen pesimäalueita pilata. Kaupunginhallitus vielä erikseen teroitti, että rantalehdosta ei hakata puita mataliksi. Että tyhmempikin varmasti ymmärtää. Asia selvä, ei mitään ongelmaa.

Paitsi että, oli lehto, ei ole enää:

Tolkun puistokirjeenvaihtaja Outi Silfverberg otti kuvat eilen. Toistaiseksi kukaan ei tunnu tietävän miten tässä taas kävi näin. Selvää on vain se että Stara tai joku, tekee taas ihan mitä mieleen juolahtaa, riippumatta siitä mitä on päätetty.

On vaikea nähdä miten tämä tilanne tervehtyy, ilman että joku saa kenkää, mutta näin ei voi jatkua.

Muokkaus: Kts. myös HS Mielipide (21.3.) Miksi Töölönlahden komeat puut kaadettiin?