Omalla vastuulla saa enemmän

Tarkoituksena ollut kirjoittaa jotain SOPAsta, mutta kirjoitankin sen mitä haluaisin asiasta sanoa viimeisemmistä viranomaisjärjen kukkasesta, operaattorien vastuu vihapuheista.

Fun Pastimes for Stupid Children yleisen Dunning-Kruger efektin kiroamisen ohella kirjoittaa:

Tietoliikenneoperaattori ei mitenkään voi seurata, arvioida ja luokitella kaikkea verkossa olevaa materiaalia tai heidän lävitseen kulkevaa tietoa... sitä tietoa on aivan liikaa, ja se muuttuu koko ajan. Se ei yksinkertaisesti ole inhimillisesti mahdollista, koska kaikki materiaali pitäisi käydä läpi, eikä kukaan pysty siihen.

Valitettavasti tämä ei ole tarkalleen ottaen totta. Netissä sellaisena kuin se nyt on tuollainen valvonta ei tietenkään toimi. Mutta meillä voisi olla myös netti jossa on niin paljon vähemmän sisältöä että sitä voidaan valvoa. Käytännössä tämä voisi tapahtua esimerkiksi niin että operaattorit valuuttaa valvontakustannukset käyttäjille, jos jokainen blogaus maksaa vitosen niin kyllä niiden määräkin tippuu murto-osaan.

Tämä on se suurin ja kärjistetty kauhukuva siinä että operaattoreille kasataan vastuita, kyse on siitä millainen netti halutaan. Yleisemmin, jos teknologian toimittajille laitetaan välilliset vastuut teknologian käytön seurauksista, niin se rajaa rajusti mitä ko. teknologialla saa tehdä, eli tekee siitä vähemmän hyödyllisen. Käytön vapaudesta seuraa omat vastuut.

Numerosokeus vammauttaa

Suomen Kuvalehti keräsi kartalle liikenneonnettomuudet Helsingissä. Jutussa kaupugin virallinen liikennepoliisi kertoo:

”Kaivokatu on ollut iät ja ajat erittäin vaarallinen jalankulkijoille”, sanoo komisario Dennis Pasterstein Helsingin poliisista. ”Siinä on valtava jalankulkuvirta, kaksi ajokaistaa molempiin suuntiin ja ratikka vielä päälle. Tavallaan kuusikaistainen tie keskellä Helsinkiä.”

Tolkun yhteenlaskuoppiryhmä pohti tätä visaista kysymystä. Ankaran parranvääntelyn jälkeen tulivat siihen tulokseen, että ehkä samalla autoilliikenteelle jolla on yksi autokaista suuntaansa käytössä Kaisaniemen metroaseman kohdalla kun toinen on busseja varten, voisi riittää yksi kaista suuntaansa myös Rautatieseman edessä.

Lisäksi kirjeenvaihtajamme arkitodellisuudesta havainnoi että jos jalankulkijat eivät noudata suojatievaloja niin ne ovat vaarallisemmat kuin ei valoja lainkaan. Esimerkiksi yksi kaupungin vilkkaimista suojateistä Aleksanterinkadulla Stockmannin pääoven edessä toimii vallan mainiosti kuten kartastakin näkyy, ja siellä ei ole suojatietä eikä varsinkaan jalankulkijavaloja.

Mitä on Suomi?

Tiedemiehen innoittamana.

Tolkun Berliinin kirjeenvaihtaja vastaa otsikon kysymykseen näin.

Kehä I. Joulukuu. Pimeää, räntää. Onneton saksalainen tunaroi liityntäkaistalla ja perään pamahtaa Toyota Hiace -pakettiauto. Kaksi nuorta miestä nousee autosta, katsastaa huomattavat vahingot pakettiauton keulalle ja alkaa kävelemään kohti.

Tässä vaiheessa miehemme verbaalisemmasta liikennekulttuurista, ja jälkeenpäin selviää miesten lainanneen muuttoauton pomoltaan evästeellä älkää sitten rikkoko, valmistautuu vähintäänkin sadatteluun ja syytöksiin. Semminkin kun onnettomuus on etupäässä hänen syytään, muttei juridisesti, eli korvausvastuu on peräänajaneella.

Hermostuneena hän avaa ikkunan. Toinen nuorista miehistä kumartuu, huokaa, ja sanoo "mennään juomaan kahvit". Ja sitten mentiin ja tehtiin paperit.

Tätä on Suomi, pitkää ikää sille.

Asukkaat häiritsevät asukasyhdistystä

Eteläiset Kaupunginosat Ry toivoo Telakkarannan kaavoituksesta:

ettei alueelle rakenneta lisää asuintaloja eikä muitakaan korkeita uudisrakennuksia, koska suunnittelualueen ympäristössä on jo runsaasti asumista.

Todellisuus, parasta parodiaa!

Kaupunginmuseo ei kuitenkaan tällä kertaa vastusta ihmisiä.

Valoa pimeydessä

Kehutaan vaihteen vuoksi Juttaa, HS.fi:

Valtiovarainministeri Jutta Urpilaisen (sd) mukaan Euroopan keskuspankin (EKP) roolin kasvattamista on harkittava.

Saksalaislehti Die Zeitin torstaina ilmestyneessä kokosivun haastattelussa Urpilainen pitää EKP:n velkakirjaostoja pienempänä pahana kuin EU:n komission ehdottamia eurobondeja eli rahaliiton jäsenmaiden yhteisvastuullisia velkakirjoja.

Nimenomaan pienempi paha ja hyvä että valtiovarainministerikin saa tämän sanottua ääneen. Soininvaara suorapuheiseen tapaansa totesi itsestäänselvyyden puolitoista vuotta sitten, setelirahoitus on vastenmielistä ja väärin, paitsi jos sitä vertaa vaihtoehtoihin.

Paras vasta-argumentti on että kukaan ei oikein tiedä voiko keskuspankki mennä konkurssiin, ts. mitä se tarkoittaisi ja mitä siitä seuraisi. Vaihtoehdot on kuitenkin tuo riski tai se että EKP lakkaa olemasta.

Ja kuten Miguel Carrion huomauttaa, EKP:llä ei ole ollut mitään ongelmia setelirahoitaa yksityisiä velkoja:

The ECB's current unlimited liquidity provision (against eligible collateral) means that banks can turn eligible collateral into cash on demand. Therefore, from a monetary point of view there is little difference between private and public debt instruments, as long as both constitute eligible collateral, so the different treatment is purely ideological...

Formerly, eligibility was restricted to listed assets, presumably because listing ensures certain reporting standards and therefore enforces a minimum asset quality. Listed assets might remain illiquid but still be eligible as collateral for ECB liquidity because of the quality implied by listing. Lifting the listing requirement means that any old toxic sludge unfit to list on an exchange may now be eligible collateral. Since the Spring of 2010, however, ECB officials have on various occasions suggested that eligibility of troubled sovereign bonds might be withdrawn, effectively vetoing debt restructuring proposals. It is hard to see why, after a debt restructuring lowers the value of a bond, the restructured bond should cease to be eligible as collateral at the new, lower, restructured value.

Hirvisaari ja byrokratirealismi

Persuille näyttää tuottavan vaikeuksia ymmärtää mitä heidän allekirjoittamissaan julkilausumissa lukee. Edustaja Hirvisaari kauhistelee:

Helsingin Sanomat uutisoi perjantaina 14. lokakuuta 2011 kauhajokelaisesta perheestä, jonka äidin ja tyttären Maahanmuuttovirasto on päättänyt karkottaa Suomesta. Syynä ovat perheen liian pienet tulot...

Vietnamista kotoisin oleva perhe on kotiutunut Suomeen hyvin. Se ei ole hakenut tai saanut minkäänlaisia avustuksia. Perheen 6-vuotias tyttö on oppinut hyvin suomen kielen, ja perhe on selvästi motivoitunut rakentamaan Suomea yhdessä kantaväestön kanssa...

Miksi Maahanmuuttovirasto kohtelee kaltoin työtä tekevää maahanmuuttajaa ja
voiko hallitus perusteluissa mainitussa tapauksessa ohjeistaa Maahanmuuttovirastoa tekemään poikkeuksen ulkomaalaislain 39 §:n perusteella?

Hirvisaari viitannee lain kohtaan

Toimeentuloedellytyksestä voidaan yksittäisessä tapauksessa poiketa, jos siihen on poikkeuksellisen painava syy tai lapsen etu sitä vaatii.

Tolkku on kaikesta ylläolevasta toki samaa mieltä. Pitäisi katsoa tapaus kerrallaan, eli kyse on yksittäistapauksesta.

Kuitenkin, Hirvisaari on allekirjoittanut Nuivan vaalimanifestin jossa vaaditaan esimerkiksi:

Kaikista kielteisistä turvapaikkapäätöksistä valitetaan, minkä vuoksi valitusprosessia on yksinkertaistettava ja lyhennettävä.

Oleskelulupiin liittyvät valistusprosessit ovat pitkiä ja monimutkaisia nimenomaan siksi että halutaan pitää yksilöiden oikeuksista kiinni, kuten tuo Vietnamilaisperhe, eli käsitellään asioita tapauskohtaisesti eikä jollain tiukasti tulkitulla yleissäännöillä.

Byrokratiarealismia on että lainsäädäntö ei ole hienosäätöinstrumentti, nimenomaan siksi laissa on poikkeuksia ja päätöksistä voi valittaa. Lainsäätäjällä ei ole käytössä kristallipalloa josta näkisi kaikki mahdolliset tilanteet joissa ko. lakia tullaan soveltamaan, paitsi jos on nuiva lainsäätäjä jotka tuntuvat tietävän ihan tulomaanosan perusteella kuka kelpaa ja kuka ei. Samaisessa manifestissa lukee myös:

Katsomme, että vaatimus itsenäisestä toimeentulosta ja kyvystä huolehtia taloudellisesti myös Suomeen kutsuttavasta perheenjäsenestä ulotetaan kaikkiin maahanmuuttajiin, pois lukien ne, jotka ovat kansainvälisten sopimusten tarkoittamia pakolaisia.

Ja kun noin tehdään niin tämä Karpon hengenperillinen huutaa oikeusmurhaa. Nessu ja ruusupuska enää puuttuu.

Hallintoa arpomalla ja lottorahoituksella?

Päivän Helsingin Sanomat otsikolla "Ministeri: Helsingin seudulle tullee metropolihallinto"

Ylikunnallinen elin päättäisi etenkin maankäytöstä ja liikenteestä. Keskitettyjen päätösten tarkoituksena on estää seudun hajautuminen ja jakautuminen hyviin ja huonoihin alueisiin...

Metropolihallinnolla paikattaisiin sitä, että kuntaliitosten toteuttaminen pääkaupungin ympärillä on vaikeaa. Varsinkin Helsingin ja Espoon yhdistyminen näyttää epätodennäköiseltä...

Vaaleilla metropolihallintoa ei kuitenkaan valittaisi, sillä kuntaministeri ei halua uutta hallintoporrasta kuntien ja valtion väliin.

No millä ne edustajat sitten valitaan jos ei vaaleilla, arvalla? Ensi viikon metrolihallinnon kokouksessa äänivaltaa käyttävät vasenkätiset henkilöt joidenka sosiaaliturvatunnuksen viimeinen numero on alkuluku, jäämme odottamaan jännityksellä mitä he ovat mieltä Etelä-Sipoon kaavoituksesta.

Oletettavasti ko. metropolihallinto ei myöskään saa verotusoikeutta, koska kokoomuksen mielestä verotusoikeus johtaa veroihin ja verot on pahuuden ydin, joten sen lisäksi että hallinnolla ei ole mandaattia tai suoraa demokraattista valvontaa, sillä ei myöskään ole rahaa. Tolkku ehdottaa Miss Suomi -kilpailijoita vuosittain vaihtuvaksi valtuustoksi, maailmanrauha etenee.

Ratkaisu pysäköintiongelmiin

Kierrätkö korttelia paikkaa pälyillen? Etkö osaa taskuparkkeerata? Käykö kävely saasteisessa kaupunki-ilmassa keuhkoihin? Ryöstikö verottaja taas bensapumpulla rahat?

Ongelmiisi on nyt ratkaisu - Pyörätie!


Ja kaikki tämä on halvempaa kuin uskotkaan. Helsingin Sanomien tutkimuksen mukaan ei saa kuin kahdet 40€ sakot työviikon mittaisesta virhepysäköinnistä - siis vain kaksi euroa tunnilta!

Älä tue jalkakäytäviä terrorisoivia pyöräilijöitä, ota tila haltuun!

Pyöräteiden puuttuessa kaupunki tarjoaa myös aidattuja pysäköintialueita

Haluatko parkkipaikan?

Ihan sama, maksat sen kuitenkin.

UUSI kaksio erinomaisella sijainnilla Helsingin Länsi-Pasilassa... Autopaikka varattu lämpimästä autotallista (100e/kk) Valmistuu 1.10.2011. Vapaa vuokralaiselle 3.10.2011 alkaen!

No kiva että tehdään vuokra-asuntoja. Paitsi:

Pysäköintitilat
Asunnon vuokraus edellyttää parkkihallin vuokrausta hintaan 100.00

Kiitos Kokoomus, kyllä nyt opettajapariskunta on onnellinen!

Ko. asunnolta on niinkin huonot julkiset yhteydet kuin Pasilan asema kävely- tai ratikkamatkan päässä, seiskan ratikka keskustaan, bussi 58 Meilahden kautta Munkkivuoreen tai Itäkeskukseen, 59 Herttoniemeen tai Pitäjänmäkeen, 500-sarjan bussit Tapiolaan ja Otaniemeen, Tiedelinja, 23 Ruskeasuolle, 69 Käpylään, jne. että ei tuolla nyt kyllä kukaan ilman autoa pärjää.

Kohti uusia epäonnistumisia

TVO:n toimistusjohtaja Tenhunen Olkiluoto 4 luvan varmistuttua kertoi toteutusstrategiasta:

Organisaatio ja kaikki muu valmius hankkeen toteuttamiseen on jo valmiina. Pystymme käynnistämään nelosen projektin sujuvasti Olkiluoto 3:n jatkona.

Tähän mennessä sekä aikataulu että rakentamiskustannukset ovat tuplaantuneet ja muutenkin hanke muistuttaa ihan normaalia softaprojektia, ehkä sillä erotuksella että softa ei toimi ja ydinvoimalan pitäisi toimia. Eli organisaatio sujuvasti jatkaa seuraavan voimalan kanssa. Tosin ihan samojen kavereiden kanssa ei mennä, koska Siemens luopui koko liiketoimintalasta.

Mutta omiapa ovat rahansa.

Helsinkiläisenä Helsingin kaupungin rahat sen sijaan ovat minun rahojani, ja mielestäni niille on esimerkiksi hedelmäpeli parempi sijoitus kuin OL4. Kyse on ainakin 600 miljoonasta eli 10% osuudesta voimalasta. Tällä saa sähköä, jota Helsingin Energia tuottaa jo nyt huomattavasti enemmän kuin Helsingissä tarvitaan kaukolämmön sivutuotteena, mitä ei voi ydinvoimalla korvata. Ja vielä muuten erittäin kannattavasti mistä HELENille tunnustusta.

Voi se tietenkin kannattaakin jos sähkön ympärivuotinen kysyntä eli hinta on tarpeeksi korkea. Tai sitten ei. Yleensä sijoitustoiminnassa tällainen epävarmuus on riski jonka vastineeksi vaaditaan korkeampi tuotto. Häkkinen kirjoittaa:

Kysyin kokouksessa, mihin uusien ydinvoimaloiden antamaa valtavaa sähkötehoa oikein tarvitaan. Saattaahan käydä niin, että suuren tarjonnan takia sähkön hinta laskee, ja omatkin voitot samalla pienenevät. Kuulemma Keski-Euroopan markkinoille mahtuu sähköä. Viitattiin myös Venäjän tuonnin korvaamiseen. Jälkimmäinen vaihtoehto ei vaikuta uskottavalta, sillä Venäjältä tuodaan sähköä yksinkertaisesti siksi, että se on pohjoismaista sähköä halvempaa. Venäjän puolella voimalat ovat vapaita monista sellaisista kustannuksista, joita ne maksaisivat EU:n alueella. Uusi suomalainen tuotanto ei tätä tilannetta muuta.

Mitäpä tuohon lisättävää. Propagandana vielä ymmärrän, mutta ei kai nyt kukaan ihan oikeasti sijoittaessaan kuvittele että ydinvoimalla korvataan Venäjältä tuotavaa sähköä?

Uusi poliittinen puhe

Niinkuin uusi puolue sitä harjoittaa on johdonmukaista populismia. Lauseita tarkastellaan asteikolla tykätään - ei tykätä kohderyhmän piirissä. Kohderyhmää kutsutaan kansaksi.

Esimerkiksi laiska Zorgos, postmoderni nykytaide tai Kreikan juntta. Jos kansa tykkää niin sanotaan että se on kansan tahto, jos ei niin se on huumoria.

Tämä on silleen lutusta ettei kukaan koskaan voi sanoa mitään tyhmää.

Liikennemelu

Ylenmääräinen melu häiritsee. Moottoriteiden osalta siihen on yksinkertainen ratkaisu. Tehdään motareiden sijaan katuja joiden varrella on talorivi. Porkkalankadulla on talorivi ja kaupunkinopeus, Länsiväylällä ei ole. Kummallakin on saman verran liikennettä. Ero melulle altistuvassa alueessa on moninkertainen, kuten näkee melukartasta.

Mikä on ruuhkamaksu

Ja mikä siinä on niin vaikeaa? Mutta ensin, lukekaa Vesirajasta Länsiväylän muuttamisesta kaduksi, koska se erinomaisen järkevästi ja hyvin kirjoitettu.


Tolkku sen sijaan pyrkii löytämään valoa pimeyteen, alla oleva on reaktio vähemmän erinomaiseen kirjoitukseen.

Ruuhka voi olla seuraus siitä että jotain erikoista eli häirö on tapahtunut, liikenneonnettomuus tai syksyn ensimmäiset jäät. Semmoista vaan sattuu.

Jos tieosuudella on joka arkiaamu ruuhka niin kyse ei ole poikkeuksesta, vaan siitä että kyseisellä tiellä on enemmän autoja kuin sinne mahtuu. Tällöin muuten häiriöt aiheuttavat isompia ruuhkia koska ylimääräistä kapasiteettia ole.

Moottoritiellä liikenne reagoi tähän hiljentämällä vauhtia. Tien välityskyky on suurin noin 50 - 60 km/h tuntinopeudella, eli tämä vähän auttaa. Mutta kun tielle pyrkii yhä uusia autoja niin nopeus tippuu tuonkin alle, eli ruuhka pahentaa itseään.

Tämä voidaan estää esimerkiksi valo-ohjauksella, yksinkertaisesti ei päästetä tielle enemmän autoja kuin se vetää. Sama asia voidaan tehdä myös hinnoittelemalla tiellä ajaminen, hinta on oikea silloin kun vain optimimäärä autoilijoita on valmis sen maksamaan. Jos ei ole ruuhkaa niin oikea hinta on nolla euroa.

Ero on siinä että valoissa jonotetaan sattuman varaisessa järjestykssä, ruuhmaksun taas maksavat ne joilla on suurin tarve päästä liikkumaan. Maksukykin toki vaikuttaa, mutta kaupungissa tuskin on niin paljon erinomaisen maksukykyisiä autoilijoita että he saisivat ruuhkaan aikaan.

Entä he jotka eivät pääse kulkemaan? No he siirtävät ajamistaan toiseen aikaan, käyttävät joukkoliikennettä jos se on oikein toteutettu eli ei jää ruuhkiin, fillaroivat, kävelevät, hoitavat asumisensa ja työpaikkansa niin ettei tarvitse ajaa ruuhkaisia teitä, tai jotain.

Olennaista on se että tällä ei ole mitään merkitystä ruuhkamaksujen kannalta. Aivan samalla tavalla käy kun tie ruuhkaantuu, osa sen mahdollista käyttäjistä muuttaa käyttäymistään. Aika on rahaa ja raha aikaa.

Ruuhkamaksuilla ajamisesta saadaan vain vähän nopeampaaa ja miellyttävämpää, maksua vastaan.


p.s. Satelliittipaikannus on yksityisyysongelma. Vähän niin kuin lähimmän tukiaseman tarkkuudella operaattorille raportoiva paikannuslaite joka on lähes jokaisen suomalaisen taskussa.

Pitääkö pysäköinti sosialisoida?

Tolkku käy läpi ajankohtaisaiheen argumentit pysäköintisosialismin puolesta käänteisessä typeryysjärjestyksessä, eli edes jotenkin järkevät ensin.

Taustaksi, Helsingissä tilanne on että uusille asuinalueille rakennettavissa pysäköintihalleissa autopaikkan rakennuskustannis on noin 20 000 - 60 000 euroa. Tämä maksaa Kalasatamassa, Jätkäsaaressa ja muilla vastaavilla uusilla alueilla yhteensä yli miljardin. Kaupunki pakottaa rakentajan tekemään niitä tietyn määrän pysäköintipaikkoja per neliö, haluaa rakentaja eli ei. Vastaehdotus on että pysäköinti irrotetaan taloyhtiöistä ja kaavoitetaan pysäköintilaitoksia, joista voi sitten kukin ostaa käypään hintaan paikan jos haluaa.

1. Se että taloyhtiössä on autopaikkoja nostaa myös autottomien asukkaiden asunnon arvoa

Tämä toki pitää sinänsä paikkansa, mutta tarkemmin tarkasteltuna väite ei kuitenkaan ole pitävä perustelu.

Jos näin, niin miksi rakentajat eivät sitten haluaisi rakentaa paikkoja niin paljon kuin kaupunki vaatii, sehän vaan nostaa heidän myymänsä kohteen arvoa? Jos pysäköintihalli on niin loistava investointi niin varmasti se syntyy ilman pakkoakin.

Toiseksi, autoton asukas maksaa siitä että hänen asuntonsa jälleenmyyntiarvo on suurempi. Mitään käyttöarvoa paikoista hän ei kuitenkaan saa, päinvastoin kuin niitä käyttävä.


2. Autopaikkojen tarvittavan määrän arviointi on hankalaa, ja pysäköintilaitosten rakentaminen jälkeenpäin kallista ja vaikeaa

Jälkeenpäin rakentamisessa on ongelmansa, mutta onnistuu se nyt esimerkiksi Töölössä. Esimerkiksi sisäänajoliuskoille voidaan tehdä tarvittavat varaukset. Joustoa pitäisi joka tapauksessa olla että paikkoja voidaan rakentaa tarpeen mukaan.

Tarvittavan paikkamäärän arviointi ei ole hankalaa, se on mahdotonta. Emme tiedä mihin suuntaan autotekniikka kehittyy, yleistyykö vaikka skootterit, mihin suuntaan joukkoliikennejärjestelmä ja kaupunkirakenne kehittyy, emmekä ihmisten mieltymyksiä sadan vuoden tähtäimellä. Lisäksi ihmiset sopeuttavat käyttäytymistään, tiedämme että niin moottoriteiden kuin parkkipaikkojen rakentaminen lisää niiiden kysyntää, ja toisin päin.

Virkamies jonka pitäisi päättää paljonko paikkoja tehdään on kohtuuttoman tehtävän edessä, johon vielä kohdistuu poliittisia paineita. Sama kuin hänen pitäisi päättää paljonko kumisaappaita valmistetaan. Suunnitelmatalous nyt ei vaan toimi, virhe tehdään jompaan kumpaan suuntaan. Ratkaisu asiaan on antaa markkinoiden päättää siinä kuin senkin että montako kahvilaa korttelin tarvitaan. Tämä myös parantaa parkkipaikkojen käyttöastetta, sen sijaan että olisi yksi toimiston, yksi kaupan ja yksi asuintalon parkkihalli jotka on kaikki eri aikaan täynnä, voidaan yhteiskäyttää paikkoja. Hinta uusilla asuinalueilla on myös sen verran korkea että se on riittävä pidäke, eli katuverkon välityskyvyn turvaamiseksi tuskin tarvitsee pysäköintiä erikseen rajoittaa.


3. Kyllä, mutta tarvitaan pilottihankkeita ja kokemuksia autottomista / vähäautoisista alueista.

Niitä on jo sadan vuoden ajalta. Töölössä, Kalliossa, kantakaupungissa on nykynormein aivan liian vähän pysäköintipaikkoja. Puhumattakaan Suomenlinnasta jonne ei mene edes tietä. Ja sattumoisin myös paljon autottomia kaupunkilaisia. Kantakaupunki on koko maan halutuimpia asuinalueita. Pitäisikö kaupungin määrätä Punavuoren taloyhtiöt rakentamaan pysäköintihalleja?

Ongelmat esimerkiksi Töölössä liittyvät pelkästään pysäköinnin hinnoitteluun. Jos paikkoja ei ole vapaana niin pysäköinti on liian halpaa. Tämäkin hoituu markkinoilla. Jos kaupunki estää markkinoiden toiminnan niin sitten paikoista on pula.


4. Asuntojen hinnat määräytyy markkinoilla. Jos grynderin ei ole pakko rakentaa paikkoja niin vain hänen katteensa kasvavat, eli asumiskulut ei laske.

Kilpailuilla markkinoilla kustannukset vaikuttavat myyntihintoihin. Kilpailu Helsingissä on tosin liian vähäistä, mutta ei me nyt siitä voida lähteä että markkina tulee aina olemaan rikki.

Tämä voi toimia näinkin: Erillaiset kustannuksia lisäävät rajoitteet, esimerkiksi kalliit perustusratkaisut maaperän vuoksi, näkyvät tontin hinnassa. Eli grynderit tarjoaa vähemmän tontista jolle rakennettavan talon kustannukset ovat suuremmat, koska se loppuhinta nimenomaan määräytyy markkinoilla. Asiakas ei maksa talosta enempää siksi että se oli kallis rakentaa. Tonttimaan omistaa pääsääntöisesti kaupunki, eli me kaupunkilaiset. Tässä tapauksessaa pysäköintiä ei maksa naapuri vaan kaikki kaupunkilaiset.

Samalla perusteella voitaisiin muuten vaatia 20% rakentamiskustannuksista ihan mihinkä tahansa asiaan. Jos ei se kerran vaikuta mihinkään. Nostetaan mieluummin rakentamisen veroja ja käytetään rahat vaikka vanhustenhoitoon.


5. Pitäisi kehittää ratkaisuja ettei paikat maksaisi niin paljon.


Onhan niitä erillaisia autohissejä jotka vie vähemmän tilaa. Innovatiiviset pysäköintiyrittäjät satojen autojen halleineen voisivat ottaakin niitä käyttöön, asunto-osakeyhtiö ei ota.


Mielenterveysvaroitus, tästä alkaa ihan vaan urpot argumentit.

6. Kaikilla, kuten opettajapariskunnalla, ei ole varaa autopaikkaan, joten kustannukset pitää jakaa kaikkien kesken.

Kaikilla ei ole varaa uuteen asuntoon kantakaupungissa ja autoon, eikä näitäkään kustannuksia tasata naapureiden kesken. Sitäpaitsi jos on kumpaankin varaa on eriskummallista että ei ole kuitenkaan varaa maksaa pysäköinnistä.


7. Maksetaanhan pesutuvatkin yhteisestä pussista.


Pesutupa maksaa suurinpiirtein saman verran kuin yksi autopaikka. Sinänsä kaupungissa moisellakaan ei ole välttämättä tarvetta, jos taloissa ei ole pesutupia niin sitten on pesuloita. Kaupunki on jotain joka tarjoaa palveluita.


8. Eihän pyöräpaikoistakaan laskuteta.

Ehkä pitäisi, lojuisi vähemmn pyöränraatoja paikkoja viemässä. Yhden autopaikan tilalle mahtuu kymmeniä pyöräpaikkoja.


9. Hyvät perheelliset veronmaksajat kaikkoavat jos ei ole autopaikkoja.

Onhan niitä, ne vain vähän maksavat. Hyvillä veronmaksajilla on myös varaa maksaa pysäköinnistä. Laadukkaan ison keskusta-asunnon (puolisen milliä) hintaan verrattuna se on aika pieni kulu.


10. Mutku kaikilla on auto.

No ei ole. Semmoisilla alueilla joita ei ole suunniteltu tuolla oletuksella suurimmalla osalla ei ole autoa, kantakaupungissa 60 - 70 %. Nekin joilla on auto usein säilyttävät niitä jossain halvemmassa paikassa kuin keskellä kantakaupunkia.


11a. Mutku kaikkea esteettömyyksiä palosuojiakin vaaditaan
11b. Mutku autoilijat maksaa niin paljon veroja

Ottamatta kantaa siihen että onko muut normit väärin tai että verotetaanko autoijoita liikaa, niin jos nuo on väärin niin ei se nyt ole mikään puolustus tehdä jotain muuta värin, kuten maksattaa naapurilla parkkipaikkansa.


12. Tuetaanhan joukkoliikennettäkin.

No etupäässää siellä missä ei ole joukkoja, eli autoalueilla jotka on harvaan asuttuja kun tila menee autoihin. Keskustaliikenne pyörisi lipputuloillakin.


13. Autottomat on köyhiä eikä maksa veroja

Valitettavasti verokorttini kertoo jotain ihan muuta. Uudessa keskusta-asunnossa asuva autoton tuskin on kovin köyhä, tai ainakin häntä vaaditaan maksamaan naapurin pysäköinti.


14. Enemmistöstalinismiviherpunaautoviha

Ota kommari lääkkeet.

Muokkaus: Kielenhoidollista ensiapua.

Tyhmyys poliittisena ideologina

Tietämättömyys, yksinkertaisuus, ihan vaan tyhmyys on yksi yleisimpiä inhimillisempiä ominaisuuksia. Ajatus että sen ympärille voi muodostaa poliittisen liikkeen on kuitenkin aika tuore, vaikka sillä lienee historiallisia esikuvia.

Krugman kirjoittaa, sinänsä tässä ei ole mitään uutta:

Jon Huntsman Jr., a former Utah governor and ambassador to China, isn’t a serious contender for the Republican presidential nomination. And that’s too bad, because Mr. Hunstman has been willing to say the unsayable about the G.O.P. — namely, that it is becoming the “anti-science party.” This is an enormously important development. And it should terrify us.

Krugman jatkaa että vahvoista republikaanien ehdokkaista Perry ei "usko" evoluutioon tai ilmastonmuutokseen, Romney taas tietää paremmin mutta joutuu väistelemään ja valehtelemaan jotain muuta ettei äänestäjäkunta hermostuisi. Arkkityyppinä Perry on huolestuttavampi tapaus, amerikkalainen oikeisto aikoinaan löysi uskon tavalla joka aika monen kohdalla vaikutti pikemminkin yhtä uskottavalta kuin ehdonalaiseen pyrkivän rikollisen äkillinen herätys. Mutta se upposi osaan kansaa. Ja nyttemmin johtokin on alkanut uskoa omaan progadaansa.

Se vanha vitsi, muistaakseni Galbraithin, on että kaikki konservatiiivit eivät ole tyhmiä, mutta useimmat tyhmät ihmiset ovat konservatiiveja. Päivitetty versio menisi niin että kaikki konservatiiivit eivät ole tyhmiä, mutta heidän täytyy silti sellaista näytellä.

Vastaavia merkkejä on suomessakin. Tietämättömyys on kansanomaisuutta, käytöstapojen puute avointa keskustelua, asiantuntijaviha kritiikkiä.

Minusta tämä on aidosti huolestuttavaa siksi että osa väestöstä on vanhoollisempaa, varovaisempaa, haluaa vaikka pienemmän sosiaaliturvan, jne. eikä tämän pitäisi olla demokratiassa ongelmia. Sitä paitsi joskus konservatiivit on oikeassa. Heillä pitäisi olla poliittinen vaikutuskanava joka ei aja tyhmyyttä.

Itseään ruokkiva mellakka

Ajankohtaiskommenttina tämä on mielenkiintoinen:

Accurate predictions of riots are few and far between, but everyone has an opinion on what causes them once they have got started. In fact, the proximate causes of disorder can rarely be determined with any degree of certainty. They emerge almost out of nowhere. But they can spread like wild fires once they have been triggered. Cyclically, an outbreak of aggression makes potential offenders realise they are unlikely, as individuals, to get caught while the police are swamped. So they join in the looting and vandalism – thus making yet more potential offenders confident enough to have a go. Frighteningly, given the right context, a riot can almost become its own cause.

Tämä ei tietenkään tarkoita sitä etteikö mellakoilla olisi taustatekijöitä, kirjoittaja listaa niitä pitkältäkin.

Ihmiset aiheuttavat väkivaltaa?

Ilta-Lehti raportoi että suurten kaupunkien keskustoissa tapahtuu tilastojen mukaan eniten väkivaltarikoksia. Ja minä kun aina luulin että vaarallisimpia on hiljaiset esikaupunkien kujat.

Tutkimatta on jäänyt, mutta todennäköisesti per neliömetri keskustoissa myös on eniten liikennettä, tihein rakennuskanta, ja nallekarkkien kulutus suurin.

Ajankohtaiskommentti

Ei muuta.

Poliittisesti rajalliset resurssit

Perusasioista Tolkku palaa mukavuusalueelleen eli käytäntöön. Masinoija ampui alas yksi kerrallaan argumentit sukupuolineutraalia avioliittoa vastaan. Yksi jäi kuitenkin käsittelemättä, ja se on yleinen eli muutenkin kiinnostava argumentti sen takia ettei se ole edes täysin väärä

Arkikielinen ilmaisu on että miksi niistä homoista kohkataan niin paljon, eikö olisi tärkeämpiäkin asioita? Ajatus taustalla menee jotenkin näin, se että ajetaan jotain asiaa on pois jostain muusta asiasta. Lainsäädäntökoneistossa on vain tietty määrä ihmisiä, lehtien palstametriä on vain tietty määrä, poliitikot eivät voi ajaa kaikkea. Eli poliittiset resurssit on rajalliset, joten homojen asia on pois vaikka mummojen asiasta.

Tuo lähtöoletus pitänee paikkansa, mutta johtopäätös on hassu. Resurssien käytön http://www.blogger.com/img/blank.gifkannalta olisi tehokkainta hoitaa asian mahdollisimman nopeasti pois päiväjärjestyksestä, eikä vatvoa sitä vuositolkulla. Kuten Eräs nuori vihainen mies kirjoittaa:

Sukupuolineutraalin avioliittolain säätämisen pitäisi sivistysvaltiossa olla noin kaksi minuuttia kestävä muodollisuus. Ehkä muutaman minuutin voisi käyttää puheelle, jossa ihmetellään, miten tätä asiaa ei olla tultu hoitaneeksi jo aikoja sitten. Hetki helpottunutta röhönaurua, ja sen jälkeen kenenkään ei tarvitsisi ottaa tästä paiseita enää.

Iltalehti raportoi:

Olen perinteisten perhearvojen kannattaja. Se on kuitenkin tuommoinen vähemmistö, niin se loukkaa aika merkittävissä määrin valtaväestöä, varsinkin kirkollisten piirien tunteita. Ajattelen, että ei tässä syrjinnästä ole kyse, arvioi perussuomalaisten James Hirvisaari.

Tämä on siis edustaja Hirvisaari joka kirjoitti oikein hienosti:

Puolustuspuheeni aluksi ilmaisin, että en ole puolustamassa ainoastaan itseäni, vaan olen puolustamassa kansalaisten oikeutta sanoa, kirjoittaa ja harjoittaa poliittista toimintaa kenenkään estämättä.

Oikedet ja vapaudet on rajoituksia valtiovallalle, esimerkiksi sananvapaus estää valtiota rajoittamasta puhetta. Valtiovalta kuuluu kansalle, eli loppujen lopuksi tämä on kansanvallan rajoitus, ja sitä tarvitaan nimenomaan silloin kuin esimerkiksi loukkaa aika merkittävissä määrin valtaväestöä. Tätä konseptia noin yleisemmin kutsutaan oikeusvaltioksi, ja ilman sitä demokratia on diktatuuri.

On varmasti teoreettisesti mahdollista että on olemassa joku hyvä syy minkä takia valtiovallan tulisi estää homo- ja lesboparien naimisiinmeno. En tosin ole yhteenkään vielä törmännyt, mutta kuitenkin. Perusteluna perustavan laatuisten oikeuksien rajoittamiseen se että joku saattaa loukkaantua jos noin ei tehdä pätee perusteluna mille tahansa mielivallalle.

Synkistelystä

Hesarin julkaisemassa gallupissa suomalaisten tulevaisuuden näkymistä pistää yksi kysymys silmään, kuluttajien ostovoiman kehitys seuravaan neljän vuoden aikana. 65% on sitä mieltä että se laskee ja vain 13% että se nousee. On tietenkin mahdollista että kansa tietää, mutta ostovoiman lasku neljän vuoden tähtäimellä on aika omaperäinen näkemys, mahtoikohan tuo toteutua edes 90-luvun lamassa?

Lehmän henkäys

Tiesitkö että karjankasvatus aiheuttaa 51% maailman kasvihuonepäästöistä? En minäkään, mutta näin meille kertoi World Watch taannoin. Tähän tulokseen he päätyivät mm. laskemalla karjan uloshengityksen sisältämän hiilidioksidin päästöksi, ja tämä on 21% koko maailmaan päästöistä eli 13,7% korjatuista ihmisen aiheuttamista päästöissä. Tyhmempi, ja myös esim. FAO, voisi kuvitella että se että lehmät syö ruohoa joka taas kasvaessaan sitoo hiilidioksidia olisi osa ihan kiertokulkua, mutta ei:

...while over time an equilibriumof CO2may exist between the amount respired by animals and the amount photosynthesized by plants, that equilibriumhas never been static. Today, tens of billions more livestock are exhaling CO2 than in preindustrial days, while Earth’s photosynthetic capacity (its capacity to keep carbon out of the atmosphere by absorbing it in plant mass) has declined sharply as forest has been cleared.

Eli kyse on siis maankäytön muutoksista. Varmaan metsän muuttaminen maissipelloksi vähentää ko. hehtaarin sitomaa hiilimäärää. Mutta ensinnäkin sikäli kun saan ko. tutkimuksesta selkoa niin tämä on kertaluonteinen muutos ja tutkijat laskevat uloshengitetyn hiilidioksidin vuosittain toistuvana, toiseksi tuolla perusteella he laskevat sen kokonaisuudessaan päästöksi, ja kolmanneksi laskevat vielä erikseen päästöksi maankäytön muutokset.


Mistä pääsen järkevämpään keskusteluun. Taannoin Hesarissa oli juttu siitä kuinka maalle asuminen vähentää päästöjä, meinasin blogata mutta Soininvaara kerkisi ensin. Yksi monista ko. tutkimuksessa olleista ongelmista oli että sähkölämmityksen päästöt oli laskettu väärin, ja niin on muuten myös samalla tavalla väärin salaattivalinnoilla otsikoidussa tutkimuksessa.

Soininvaaran argumentti on tiivistettynä että (lyhyellä tähtäimellä) pitäisi laskea päästöt hiililauhteen mukaan koska se on marginaalituotantoa. Eli kun minä käynnistän tämän läppärin niin sähkönkulutuksen kasvu katetaan tuolla, eikä esimerkiksi keskisähköllä jossa on 15% vesivoimaa. Pidemmällä tähtäimellä kulutuksen muutokset määrällisesti ja kausittain tuottavat erityyppistä sähköntuotantoa jolloin asia menee monimutkaiseksi.

Professori Junnilla vastasi tähän blogissaan esittämällä kolme eri puolustelua marginaalipäästöjen käytölle jotka sitten pyrkii kumoamaan. Ensimmäinen on että jos sähköntuotannoin voi osittaa niin tämä johtaa siihen että vesisähkö on päästötöntä, mikä olisi ihan totta jollei vesisähkö olisi ajojärjestyksessä ensimmäistä, ylipäänsä marginaalikustannukset ja päästöt korreloivat koska polttoaineet maksavat ja päästöttämät tuotantomuodot ovat järjestäen pääomavaltaisia.

Toinen argumentti sen sijaan on kiinnostava. Junnila kirjoittaa:

Tasaisen kuorman argumentti sanoo, että ne toiminnot, jotka kuluttavat sähköä tasaisesti ympäri vuoden kuluttavat ns. perusvoimaa eli Suomessa tyypillisesti vähähiilipäästöistä ydinvoimaa. Ne toiminnot, joiden sähkönkulutus vaihtelee pitkin vuotta, kuten sähkölämmitys, kuluttavat sitä vastoin marginaalista fossiilista säätövoimaa. Tämän argumentin heikkona puolena on se, että joku ilkeä insinööri saattaa tuoda markkinoille tasaisen sähkönkulutuksen lasielementtitalon, jota kesällä jäähdytetään sähköllä tasan yhtä paljon kuin sitä talvella lämmitetään, jolloin rakennuksen sähkönkulutus on vakio ympäri vuoden ja se saa käyttää hiililaskennassa vähähiilipäästöistä perusvoimaa.

Kolmas argumentti on sitten tämän variantti että eikö yhtä hyvin voisi sanoa että tasakuluttava teollisuus tarvitsee lisää sähköä talvella kun sitä on vähemmän saatavilla johtuen kotitalouksien kulutuksesta, ja tästä riippuvainen. Mutta pureudun tähän tasakulutukseen koska tässä ollaan ristiriidan ytimessä.

Ilmaisu saa on mielenkiintoinen, ikäänkuin kysymys olisi jotenkin normativiinen. Eikö tarkoituksen pitäisi olla deskriptiivisesti kuvata päästövaikutukset? Ja näinollen väittäisin että tuon ilkeän insinöörin rakennelma itseasiassa hyvinkin voi tuottaa pienemmät kokonaispäästöt pitkällä aikavälillä, ja näin siksi että tasakysyntä sähkölle lisää perusvoiman kysyntää joka on vähäpäästöisempää. Miksi tämä pitäisi saada näyttämään pahalta laskemalla talvikulutuksen päästöt väärin?

Junnila ehdottaa kirjoituksensa lopuksi "dynaamista keskiarvoa" joka olisi siis ko. käyttöhetken aikainen tuotantomuotojen keskipäästö, mikä onkin ihan perustelu tapa laskea keskipäästöt. Deskriptiivisesti tämä on ihan oikea ratkaisu.

Soininvaaran tulokulma on vaan eri. Asiaa voi ajatella niin että mitä niillä keskiarvoilla oikeastaan tekee? Päästöarvoilla on käyttöä esimerkiksi liikenteen- ja maankäytön suunnittelussa, verotuksessa, mutta en äkkiseltään keksi yhtään kohdetta missä olisi perustelua käyttää keskipäästöjä eikä marginaalipäästöjä. Esimerkiksi päästöjen verotuksen tarkoitus ei ole jakaa verotaakkaa jonkun keskimääräisen päästökuormaan mukaan vaan vähentää päästöjä, eli marginaalipäästöt on oikea mittari.

Päästölaskelmia on kolmenlaisia, lähinnä propagandaksi luokiteltavaa kuten World Watchin tutkimus. Kohteliaasti sitä voi sanoa markkinoinniksi eikä se ole sen parempaa tai huonompaa kuin se muutenkaan, jos markkinoitava asia on hyvä niin ehkä liioittelukin on siedettävä tehokeino, mutta sen pukeminen tieteeksi on vastenmielistä. Sitten on keskipäästölaskelmia, jotka on ihan asiallista tiedettä, mutta niille on vaikea keksiä muuta käyttöä kuin erillaisten syntisten luettelu joka ei ole rakentavaa. Kolmas on sitten marginaalitarkastelu.

Asia on ajankohtainen siksi että tuoreessa hallitusohjelma haetaan uusia mittareita kestävälle kehitykselle. Ottean huomioon minkälainen miinakenttä tuo päästölaskenta on niin en ole kovin innoissani. Tai sanotaan vaikka niin että abstraktioiden kuten mittarit pitäisi selventää eikä sekoittaa asioita.

Vapaaehtoisia tappioita

Päivän surrealistisin otsikko (FT, paywall):
Germany retreats over deal for Grehttp://www.blogger.com/img/blank.gifece - Losses for bondholders will be voluntary

Muuten aiheesta, Micheal Pettisiä kannattaa aina lukea:

...In the debate about the root causes of global imbalances, moralizers love to praise high-savings countries (let us call them all “Germany”) for their hard work and thrift, and deride high-consuming countries (which we will call “Spain”) as lazy and altogether too eager to spend more than they earn. The world cannot possibly rebalance, they argue, until the latter become more like the former.

There is almost nothing of value in this argument. Culture and individual preferences may cause some of us to save more of our income and others to save less, but when entire countries have persistent abnormally high or low savings rates, individual preferences are never the reason. Abnormal savings rates over long periods of time are largely consequences of trade and industrial policies at home and abroad.

In fact, domestic policies by the German government can explain both high German savings and low Spanish savings. For example, assume that Germany has an undervalued currency, low wages for its level of productivity, high consumption and income taxes, and expensive infrastructure funded by these taxes. In that case it is very likely that German GDP growth will exceed the growth in household income, since households are effectively (and usually without their knowledge) forced to subsidize growth. In periods of high unemployment—like that which occurred in Germany after reunification—these policies might make sense for Europe overall, but they cannot remain in place for long without creating economic distortions.

In Finland we call this palkkamaltti.

Työsuhdefillarit ja verotus

Päivän veropähkinä:

Työnantajani voi antaa minulle Liikuntaseteleitä 400 euron edessä vuodesta verovapaasti.

Jos työnantajani hankkii minulle työsuhdepolkupyörän joka maksaa 400 euroa vuodessa niin minä maksan tuosta edusta veroja noin 200 euroa.

Mitä jos vuokraa Liikuntaseteleillä polkupyörän?

Loppumoralisointina todettakoon että Tolkku paheksuu erillaista ympyrän kiertämistä kuten juoksulenkit jyrkästi, paitsi jos kyseessä on hamsteri. Kun taas se että siirtyy vaikkapa kotoa töihin lihasvoimin on ihan eri juttu.

Saksalaista järjestelmällisyyttä

Syylliseksi on jo keksitty ja syyttömiksi todettu ituhipit ja hidalgojen kurkut. Odotettavissa että yleinen moraalinen rappio aiheutta ripulia.

Ei nimi kuoriaista pahenna

En ollut koskaan kuullutkaan sellaista eliöistä kuin halavasepikkä ja laikkujumi, mutta jos kavereilla on noin mainiot nimet niin Vantaa voisi jättää ne rauhaan ihan jo ton takia.

Ruuhkmaksut ja suhteellisuudentaju

HS.fi raportoi:

Alkavissa hallitusneuvotteluissa ei saisi edes neuvotella Helsingin seudulle kohdentuvista ruuhkamaksuista, vaativat Helsingin, Espoon, Vantaan ja Uudenmaan Yrittäjät.

Yrittäjäjärjestöjen varoittavat, että ruuhkamaksut olisivat tosiasiassa lisävero, joka kohdistuisi nimenomaan Uudellemaalle. Seudulla yrittämisen kustannustaso on jo nyt kallista, samoin eläminen on kallista.

Ja ilmeisesti aika on halpaa. Ruuhkamaksuissa oikein tehtynä, ja väärin ei kannata tehdä tätäkään, on kyse siitä että maksetaan siitä että on pienempi ruuhka eli ostetaan osa muista autoilijoista siitä pois. Jos autoilijat tätä eivät halua niin sitten voi istua ruuhkassa, asia ei sinänsä minulle kuulu kun en ole autoilija. Joukkoliikenteen kannalta kumpikin vaihtoehto lisää matkustajamääriä.

Yrittäjien vaihtoehtotodellisuudessa:

...valtioneuvosto investoi Uudenmaan liikennejärjestelmän kehittämiseen.

Yrittäjät vaativat, että seudun kilpailukykyä kehitetään esimerkiksi rakentamalla Helsinkiin keskustatunneli.

Myös kehätiet on rakennettava sellaisiksi, että liikenne sujuu paremmin, järjestöt vaativat. Lisäksi niiden mukaan olisi tarpeellista kehittää joukkoliikennettä esimerkiksi rakentamalla lisää liityntäpysäköintipaikkoja junilla kulkeville.

Lähde: LVM:n edesmennyt ruuhkamaksut.fi

Tuo ruuhkkamaksutyön lähtökohtana oleva ennuste sisältää PLJ 2007 1. vaiheen hankkeet. Pelkkä Kehä II noin 600 miljoonaa, jota ei ole. Ja myös kehäteiden parannukset, puolesta miljardista miljardin kappale, mukaanlukien Kehä I ja Itäväylän liittymä Helsingissä johon ei ole rahaa. Keskustatunneli (jotain 800 miljoonaa) ei kokonaistilannetta muuta.

Eli kuten kuvasta näkyy niin sen jälkeen kun on suurinpiirtein tehty mitä yrittäjät vaativat niin meillä on vaan entistä pahemmat ruuhkat ja rahaa on palanut pari kolme - miljardia, pieni osa siitä tosin jo käytetty esim. Turunväylään.

Vertailun vuoksi Liikenneviraston näkemys rahoituksesta tälle vuosikymmenellä:

Helsingin seudun liikennejärjestelmä (700 - 900 milj. €) Helsingin seudulla tavoitteena on raide-, liityntä- ja joukkoliikenteen edellytysten parantaminen. Kehäväylillä työmatkaliikenteen, joukkoliikenteen ja jakeluliikenteen toimivuutta ja turvallisuutta parannetaan liikenteen hallinnan ja väylänpidon keinoin.

Ja tuo sisältää myös ratainvestoinnit, joita yrittäjät myös kannattavat.

Kysytään näin päin, leikitään että valtiolla on vuositasolla noin 300 miljoonaa euroa ylimääräistä rahaa Pääkaupunkiseudulle. Eikö sillä voisi vaikka laskea veroja?

Miksi pitäisi täydennysrakentaa?

Siksi että muuttotappioalueilla ei ole yleensä kiva asua.

Arvopaniikki

Länsimaisen demokratian peruspilari eivät ole vaalit. Perusasia on valtiovallan rajoitukset, etupäässä suhteessä yksilöön. Näitä ovat riippumattomat tuomioistuimet, perustuslait jotka rajaa paljon sitä millaisia lakeja ylipäänsä voi säätää, ja erillaiset yksilön oikeudet. Länsimainen demokratia nimenomaan ei ole enemmistön diktatuuri, perinteinen kommarikritiikki olikin että tämän takia Länsimaat eivät ole oikeita demokratioita. Hyvä niin.

Eduskunta ei myöskään päätä siitä mikä on oikein ja väärin. Eduskunta säätää lakeja yllämainittujen rajoitteiden lisäksi myös esimerkiksi kansainvälisten sopimusten, intressiryhmien paineen, sekä realiteettien kuten talous tai byrokratia rajoissa.

Meille nyt kuulemma kuitenkin käytiin arvovaalit. En pidä tuosta koska tuollaisista harvemmin seuraa mitään muuta kuin periaatekysymyksiä. Periaatekysymys on sellainen jossa arvot on irronnut todellisuudesta, niistä arvoista ei tarvitse seurata mitään niiden mukaista hyötyä.

Esimerkiksi se että lapset pänttää ruotsia ja eivät edelleenkään osaa sitä puhua tuskin parantaa mitenkään ruotsinkielen tai sitä äidinkielenään puhuvien asemaa, mutta kun sen ei ole tarkoituskaan niin tehdä vaan olla ele ruotsinkielen puolesta, kyse on periaatteesta. Vähemmistökulttuuritoiminta on taloudellisesti aika yhdentekevä asia, eikä nyt oikeastaan eroa erillaisten harrastusten tuesta, mutta sitäkin vastustetaan nimenomaan periaatesyistä. Homojen kokema syrjintä työpaikoilla tuskin myöskään loppuu siihen että rukataan joku symboolinen laki jostain muusta aiheesta, mutta se periaate. Ja niin edelleen.

Jos on sitä mieltä että joku asia on hyvä niin siitä seuraa että asialle voi myös ihan oikeasti tehdä jotain. Poliittisia arvoja tulisi samoin tarkastella poliittisen vallan rajoissa.

Jos rikot sen, niin omistat sen

HS: Pääministeri Mari Kiviniemen (kesk) mukaan vanha hallitus ei voi toimitusministeristönä esitellä Portugalin-tukipakettia eduskunnalle.

"Kyllä se on seuraavan hallituksen tehtävä", Kiviniemi sanoo.

Että on hyvä vaan ja ottaa lusikan karvaiseen käteen.

Edit: Korjattu linkki alkuperäiseen uutiseen.

Haluammeko maakuntajohtoisen Helsingin?

Otso kirjoittaa että kellot lyö Espoolle, nykyinen puuhastelu ja muniinpuhaltelu Helsingin seudulla ei voi jatkua. Vaihtoehdot on yhdistää kaupungit tai seutuhallinto, ja jos tykkää sellaisesta asiasta kuin oma Espoon kaupunki kannattaa ajaa seutuhallintoa.

Minusta on valitettavasti kolmas vaihtoehto. Yhdyn siihen että valtio ei loputtomiin katsele kaupungien saamattomuutta. Mutta voidaan tämä ratkoa niinkin että valta viedään ministeriöihin. Liikenneministeriö päättää väylistä, ympäristöministeriö kaavoituksesta, sosiaali- ja terveysministeriö pyörittää HUSia... Haluammeko me että maakuntaministerit johtaa tätä kaupunkia?

Maaseutu on rahoituskysymys

Sarjassa vaalit lähenee, järki vähenee.

Timo Kaunisto, jota sinänsä arvostan, kirjoittaa:

Ennen maaseudulla tuotettiin ruokaa ja energiaa, nyt aina vain enemmän virkistystä ja omaa rauhaa. On syntynyt aivan uudenlainen asuinmaaseutu, joka järkyttää kaupunkien suuria rakennusliikkeitä ja heitä kaavoittavia poliitikkoja. Perinteinen kokoomuksen ja demarien poliittinen hiekkalaatikko vuotaa asumisen laatua hakevien mukana pois ytimistä.

No ytimissä ei nyt varsinaisesti ole tyhjiä asuntoja, mutta kuitenkin tätä teemaparkkia uhkaa hirmuinen sorto ympäristöministeriön toimesta:

Keskittämisen opit otettiin aikoinaan erityisen vahvasti käyttöön Neuvostoliitossa ja sen vasallivaltioissa. Äärilaidat lähenevät ympyrässä, mutta en olisi koskaan uskonut, että suomalainen ääriporvari ja äärikommunisti löytävät ideologisen perustansa näin läheltä. Saksan itä ja länsi ovat hyvät esimerkit yhteiskuntarakenteella tehdyistä kokeiluista. Niiden onnistumisen asteista ei kai Berliinin muurin murtumisen jälkeen enää kannata kiistellä.

Kauppakeskusten rakentamisen ohjailu on vielä pilipali -harjoitus verrattuna siihen, mitä on tulossa. Vapaavuori on jo valmisteluttanut lainsäädäntöä, jossa kaukana asumisesta rangaistaisiin.

Ja mitäkö tämä vankilämpäreiden saaristo tarkoittaa?

Hänen asettamansa ERA 17 –työryhmä määritteli, että omakotitalossa asuva saisi maksaa vaikkapa koulukyydeistä tai kunnan vesipalveluista muita enemmän.

Jotta ihan joutuisi maksamaan siellä elämyspuiston perukoilla koulukyydistä tai vesijohdoista edes vähän kustannusten mukaan? Mitä seuraavaksi keksitään, että tietkään eivät ole ilmaisia? Historiallisesti on ollut vähän epäselvää mitä Maalaisliiton kolmas tie kapistalismin ja sosialismin välissä tarkoittaa, mutta kieltämättä hyötyjen yksityistäminen ja haittojen sosialisoiminen on siitä väliltä.

Halpa ja kannattava

Viimeisin viidentoista vuoden aikana Eurooppaan ei ole rakennettu juuri mitään muuta kuin kaasuvoimaloita, ja lainsäädäntötoimin uusiutuvaa. Eurotribin Jeromelta perusteellinen esitys miksi näin.

Lyhyesti: Markkinarakenteet suosivat tuotantomuotoja joilla on alhaiset kiinteät ja korkeat marginaalikustannukset. Mikään päästötön tuotantomuoto ei ole tällainen. Tämä on voimalayhtiölle kannattavaa ja kuluttajalle kallista, sähkömarkkinoilla pääomavaltainen tuotantorakenne tuottaa ulkoishyötyjä jotka jää kuluttajalle.

Oikeiston köyhyys

Efektiivisesti oikeiston perinnekanta köyhiin on että heitä ei pitäisi olla. Tämän takia oikeisto puhuu mielellään rakenteista jotka tuotta köyhiä, esimerkiksi työn verotus, ja ihan asiaakin. Mutta tämä ei auta köyhien kanssa tässä ja nyt. Ja sitten kun menee sormi suuhuun niin puhutaan hassuja, kuten Keynes aikanaan piruili suhdannepolitiikasta:

It is curious how common sense, wriggling for an escape from absurd conclusions, has been apt to reach a preference for wholly “wasteful” forms of loan expenditure rather than for partly wasteful forms, which, because they are not wholly wasteful, tend to be judged on strict “business” principles. For example, unemployment relief financed by loans is more readily accepted than the financing of improvements at a charge below the current rate of interest; whilst the form of digging holes in the ground known as gold-mining, which not only adds nothing whatever to the real wealth of the world but involves the disutility of labour, is the most acceptable of all solutions." - The General Theory of Employment, Interest and Money, luku 10

Helsingissä on romaaneja. Helsingin kaupungilla ei ole mitään laillisia keinoja poistaa kyseisiä romaaneja kaupungista. Mitäs tehdään, kysyi KH:n Moisio joka löysi KH:n äijiltä hukkuneet kivekset.

Kokoomus on tiukasti sitä mieltä että ei tehdä yhtään mitään. Epäselväksi jää että saako taas maksaa lentolipun takaisin Romaniaan, joka on käytännössä sama asia kuin että subventoisi matkakustannuksia 50%. Perussuomalaiset ovat myös tiukasti pää puskassa.

Kun valittavina on huonoja vaihtoehtoja niin siitä ei seuraa ettei tarvitse valita mitään. Tällä kertaa vaihtoehdot käytännössä ovat laiton romanileiri, kaikkine lieveilmiöineen, tai laillinen jota voisi edes jotenkin kontrolloida. Kaupunkilaisten suosikkivaihtoehtoa takaisiin Romaniaan ei ole.

Raideverkosto eikä pätkiä

Olisi kiva jos saisi raideverkon (pdf) Itämetron hinnalla.

Tolkku tarjoaa yleishyödyllisenä palveluna laiskemmille, ei sinänsä että verorahoituksena näkyisi prkl, kuvakoosteen aiheesta.

Kaukoitä on kaukana, kuvassa metrolle Sakarinmäestä arvottuja matka-aikoja, lähde KSV.

Myös metroasemat on kaukana, oranssihtava on uudisasutettava villi itä, tummemat pallukt on metroaseman palvelualue, lähde KSV.

Metrolla on vaikea tehdä ratikkaa, lähde KSV.

Kaukaa Vantaakin on lähellä, ja sinne ollaan menossa. Kun ihmisille tarjotaan metroa joka menee toiseen suuntaan kuin itse on menossa niin paras kulkuneuvo on oma Volvo, lähde KSV.

Samalla rahalla saisi raideverkoston, lähde ym. suunnitelma (Kivekäs, Kauppinen, Särelä)

Jolla pääsee näpsäkästi eri puolille kaupunkia, ilman Volvoa.

Kaukokaipuu ja maakuntakaava

Aamun Hesari kertoo että

Uusimaa kasvaa 430 000 asukkaalla seuraavan kahdenkymmenen vuoden aikana.

Tämän myötä maakunnan rakenne muuttuu: kasvava väestö asutetaan maakunnan itäisiin sekä läntisiin osiin ja nykyisten sekä tulevien ratojen varsille.

Kyllä sitä kasvua riittää varmaan itään ja länteen, mutta noin keskimäärin lähellä on parempi kuin kaukana , semminkin kun ne radat tuppaa olemaan viherpesuraiteita.

Sen sijaan hyvien kulkuetäisyyksien äärellä pelkästään Helsinkiin mahtuisi kantakaupungin jatkeena helposti 100 000 - 200 000 asukasta lisää kaupunkibulevardeille. Tätä tosin hankaloittaa se että liikenne niillä motareilla kasvaa entisestään koska sieltä etävolvolasta pitää päästä jotenkin ihmisten ilmoille.

Vaalikevät etenee, järki sumenee

Timo Soini ehdotti, nostalgiahenkisesti, eläkerahojen sijoittamista siltarumpuihin. Keskusta ja viimeisenä Kokoomuksen Sampsa Kataja kiirehtivät kannattamaan. Ja miksipä ei, kun tämä tarkoittaa nykypäivänä käytännössä elinkaarimallien käyttöä muuten kannattamattomissa hankkeissa, eli veronmaksajien rahalla kivat korot kavereille ja lisää tietä pellolle.

Vihreiden idea myydä valtionomistuksia investointien rahoittamiseksi on sekin vähän silmänkääntötemppu, mutta siinä ei sentään lahjoiteta valtionlainan ja elinkaarimallin koron erotusta sijoittajille, ja on tuo tavallaan loogista. Todettakoon myös että liikenneministeri on järjissään.

Pää kainalossa työnhakuun mars

Kansaneläkälaitos tekee omaan osansa postmodernin tekotaiteen saralla:

Sairauspäivärahalla on tarkoitus korvata ansionmenetystä alle vuoden kestävän sairauden aikana. Jos sairautesi jatkuu yli vuoden, voit hakea työkyvyttömyyseläkettä. Jos työkyvyttömyyseläkehakemuksesi käsittely on kesken tai se on hylätty, voit hakea työttömyysetuutta, jos olet edelleen työkyvytön etkä voi palata työhösi. Tällöin sinun tulee ilmoittautua työnhakijaksi työ- ja elinkeinotoimistoon.

Ja siis ilmeisesti sitten niin että jos on työkyvytön niin pitää osoittaa työhalukkuutensa osallistumalla erillaisiin aktivointitoimiin, koska näin osoitetaan työkyky. Jota ei siis tosin ole.

Näin bitti-ihmisenä, mikä siinä olisi ongelma jos ihmiset nyt vaan olisivat joko työkykyisiä tai työkyvyttömiä ja järjestelmät toimisivat sen mukaan? Jälkimmäisen happotesti on se että onko sellaisessa kunnossa että joku palkkaa, mistä muuten seuraa semmoinen jännä juttu että terveys on suhteellista siinä kuin muutkin vaatimukset.

Kuljettajien turvallisuus

Tolkku tekee poikkeuksen analyyttisvittumaisnihilistiseen tyyliinsä ja toteaa ihan yksiselitteisesti että oikein ja täysi tuki: Bussikuskit vaativat lakonuhan avulla turvallisempia työoloja. Tarkempi vaatimus on myös harvinaisen järkevä:

Kuljettajat vaativat, että heidän ja matkustajien suojaksi palkattaisiin vartijoita Helsinkiin Elielinaukiolle, Rautatientorille ja Kamppiin.

Ei saa olla eikä ole kustannuskysymys. Yöliikenne on kannattavaa ja turvallisempi yöliikenne olisi vielä suositumpaa, eli kannattavampaa. Henkilökuntaa taas tarvittaisiin ihan jo opastamiseen ja lippujen myyntiin.

Lisäys: No ei kauan kestänyt. HSL totesi että järjestyy.

Kaupunkibulevardit

Lisäys 5.5. 2012: Carlos Lamuelan diplomityöaiheesta Länsiväylä bulevardiksi. Seuraava yleiskuva on minusta mainio:
Punaisella motarit alueella jonka pitäisi olla kaupunkia, Jokeri sinisellä ja nykyinen ratikkaverkko josta on unohtunut Mäkelänkadun rata käpylässä vihreällä
Eikä minulla ole tähän mitään lisättävää:

The route for [Jokeri] light rail defines the first periphery of Helsinki City, a territory densely inhabited and well connected by public transport. Nevertheless, the main roads coming into Helsinki centre maintain their highway character also inside this area, for stretches of 2 to 5 km. The longest of these intrusive infrastructures that cut into the urban structure is the part of Länsiväylä considered in this master thesis.

In every of the six examples, the area adjacent to the road supports excessive noise levels, its environment is degraded to different degrees, visually unpleasant or without any activity. Changing the character of these roads into street landscapes (traffic speed, noise, pedestrian accessibility, continuity of street networks and building fabric) holds the key to access a large amount of land on which the city could grow not far from its centre.

1. Länsiväylä (5 km stretch, starts at 1 km from Helsinki centre)
2. Turunväylä (3,5 km stretch, starts at 5 km from Helsinki centre)
3. Hämeenlinnanväylä (3,2 km stretch, starts at 5 km from Helsinki centre)
4. Tuusulantie (1,8 km stretch, starts at 5 km from Helsinki centre)
5. Lähdenväylä (2,5 km stretch, starts at 5 km from Helsinki centre)
6. Itäväylä (4,5 km stretch, starts at 3 km from Helsinki centre)

Part I, sivu 42.


Helsingin sanomat kirjotti pikkujutun siitä mitä jos moottoriet olisivat katuja (vaatii käyttöoikeuden HS Digilehteen). Kyseessä ei ole mikään pikku juttu, asia on Helsingissä keskeinen ainakin asuntorakentamisen, lähiöiden tulevaisuuden, palvelurakenteen, liikenneverkon toimivuuden, julkistalouden, meluntorjunnan ja liikenteen päästöjen kannalta.

Lyhyesti sanottuna moottoritieverkon jatkaminen kantakaupunkiin saakka on megaluokan historiallinen virhe. Siitä on seurannut laajat meluongelmat, mutta ennen kaikkea motariverkko vie valtavasti tilaa ja eristää kaupunginosat toisistaan. Jos Mannerheimintie ja Topeliuksenkatu olisi tehty 60-luvulla niin Töölössä olisi puolisen tusinaa nukkumalähiötä ja puolet vähemmän asukkaita. Helsingistä puuttuu Kehä I sisältä eli hyvillä etäisyyksillä noin 50 000 - 100 000 asuntoa ja kantakaupunki loppuu kuin seinään nimenomaan siksi että on tehty moottoriteitä eikä ihan normaaleja pääkatuja joidenka varrella on taloja.

Varsinkin liittymät vievät erittäin paljon tilaa:


Ylläoleva kuva on esityksestä liittyen selvitystyöhön nimeltä Kaupunkien pääväylien tulevaisuuden haasteita. Yhteenvedosta:

Kaupunkialueille saapuvat ja taajaman ohittavat suuret liikennevirrat pyritään yleensä ohjaamaan pääväylille. Nämä on eroteltu paikallisesta liikenteestä ja maankäytöstä sekä rajoitettu liittymien määrää. Tällä on tavoiteltu sujuvuutta, turvallisuutta ja alemman katuverkon rauhoittamista. Kääntöpuolella on väylän viemä tila, estevaikutus, melun leviäminen ja väylän ympärille jäävä yksipuolinen ja usein epäviihtyisäkin ympäristö.

Eli tarkoitus oli saada autoliikenne sujuvaksi kaupungissa. Kuten Dr Phil tapaa kysyä: "How's that working for you?" (Hat tip Enbuske.) Esimerkiksi sillä että Länsiväylä päättyy Ruoholahteen eikä Koivusaareen on saavutettu se että ruuhkat ovat Ruoholahdessa eikä Koivusaaressa, millä ei ole juuri kenenkään ajoaikoihin juuri mitään merkitystä. Jos Länsiväylä olisi katu niin sen varrella voisi Lauttasaaressa olla esimerkiksi 8 000 asuntoa ja 13 000 työpaikkaa, ja lisäksi meluongelma Lauttasaaressa olisi paljon pienempi. Päinvastoin kuin esimerkiksi Katajaharjun kate tämä ei todennäköisesti maksaisi veronmaksajille mitään, päinvastoin se luultavasti tuottaisi rahaa enemmän kuin muutostyöt maksavat tonttien myynnin kautta. Samaisen julkaisun mukaan Tiehallinto on tarjonnut tätä mahdollisuutta Helsingille, miksei siihen tartuta?

Esimerkkikohteiden vaikutusarvioinnissa verrattiin yleispiirteisesti kahta pääväylien kehittämismallia, ”bulevardisoimista” ja kattamista. Bulevardiratkaisuissa tähdätään nopeuksien madaltamiseen mm. muokkaamalla väyläympäristöä katumaisemmaksi. Silloin väylää ympäröivä maankäyttö ja ympäristö tukevat matalampia nopeuksia, joiden myötä melupäästöt alenevat. Väylän varren rakentamisratkaisuilla voidaan edelleen lieventää melun leviämistä. Kehittämismalleja
verrattaessa, bulevardit ovat paremmin sovitettavissa sellaiseen tulevaisuusskenaarioon, jossa ajoneuvokohtaiset päästöt ja haitat pienenevät. Bulevardit sopivat sisääntuloteille, joilla osa autoliikenteestä pyritään siirtämään
joukkoliikenteeseen mm. liityntäliikennettä tehostamalla, ja ympäristöihin, joissa on myönteisiä maisema- ja imagoarvoja. Suurina pysyvät liikennemäärät aiheuttavat suunnitteluhaasteita jalankulkuympäristön viihtyisyyden ja väylän turvallisen ylittämisen takaamiseksi.

Keskeinen ristiriita on nimenomaan autoliikenteen sujuvuuden ja jokseenkin kaikkien muiden hyötyjen välillä. Tilanne on analoginen kävelykeskustan suunnittelulla, KSV:n viimeisin tehtävänanto oli kehittää ratkaisu jotka tuottaa kävelykeskustan ja sujuvoittaa autoliikennettä. Jos rahalla ei ole mitään väliä niin tämän voi tehdä kaivamalla autoille tilaa maan alle, mutta kun sitä rahaa ei ole niin koko lähestymistapa on älytön. Mistä seuraa ettei tehdä mitään.

Pääkadut moottoriteiden sijaan on nimenomaan rahoitusrealistine kompromissi, ei mikään viherpiipertäjien unelma. Kadulla on edelleenkin autoja, paljon, ja nimenomaan niiden pysäköintimahdollisuuksia voidaan parantaa erillisten pääväylillä rinnakkaisten pysäköintikatujen avulla. Kuten raportissa huomautetaan niin yksi paradoksi moottoriteissä on se että jokainen tienvarren liike haluaisi oman liittymän. Kuitenkin tuollainen väylä on joukkoliikenteelle ja pyöräilylle verrattomasti parempi, tiivistää kaupunkirakennetta, vähentää melua, jne. viherhyvää. Autoliikenteen välityskyky ei juuri kärsisi vaikka maksiminopeus hidastuu, se on suurimmillaan noin 50km/h nopeudella, tosin tasoristeykset vetää toiseen suuntaan. Ja se välityskyky on joka tapauksessa tapissa, tosiasiassa siihen auta kuin ruuhkamaksut joihin ei ole halua tai massiivinen maanalainen tieverkosto johon ei ole varaa, ja ruuhkat rajoittaa nopeudet joka tapauksessa alle rajoitusten.

Haaste on siinä että paras on paremman vihollinen. Jos pidetään kiinni ylitiukoista melunormeista, autoliikenteen nopeudesta, haetaan ihan puhtaasti kävelykatuja, tms. niin ei noin voi tehdä. Ja jotenkin sekä liikennesuunnittelun, kaupunkisuunnittelun että talouspuolen pitäisi puhua keskenään. Mielenkiintoinen on esimerkiksi KSV:n Kivelän, sinänsä täysin asiallinen, lausunto:

Pisimmällä suunnitelmat ovat Turunväylän alussa, joka voitaisiin muuttaa rakennusten reunustamaksi puistokaduksi, sekä Lahdenväylällä, jonka uudenlaisten liikennejärjestelyjen toimivuutta on simuloitu. Lahdenväylän eteläpään muuttaminen kaupunkibulevardiksi vaatisi ohikulkuliikenteen – siis nykyisen moottoritien liikenteen – siirtämistä tunneliin, kertoo toimistopäällikkö Matti Kivelä kaupunkisuunnitteluviraston liikennesuunnitteluosastolta. Syynä on se, että kehyskunnat kasvavat edelleen, ja liikenne niistä lisääntyy pääkaupunkiseudun työpaikkakeskittymiin.

Toki näin, paitsi että jos tehdään kaupunkimaisempaa ympäristöä merkittävässä määrin ihan Helsinkiin niin eiköhän se jossain näy kehyskuntien kasvussa? Sinänsä Lahdentien suunta kyllä todennäköisesti vaatisi jonkinlaisen ja väistämättä kalliin tunnelin, minusta Pasilanväylän jatkeena. Kokonaisuuten pitäisin kuitenkin hanketta kannattavana, vapautava maa-ala on niin suuri.


Loppukevennyksenä:

Lumi, sohjo ja autoiluväylän edessä seisova rautatieasema hankaloittavat maaseudulla asuvien miesten henkilöautoilua Helsingissä. Sisääntuloväylien kaventaminen kaupunkibulevardeiksi vaikeuttaisi tilannetta entisestään.

Ruuhkista

Minun on jotenkin vaikea ymmärtää tietyntyyppistä ajatuksenjuoksua, tällä kertaa pisti silmään Uudenmaan maakuntajohtaja Olli Savolaisen lausunto. YLEN mukaan:

Savolainen pitää ehdotettua Helsingin seudun ruuhkamaksua uhkana maakunnan kilpailukyvylle.

Ja ruuhkat ei ole?

Tää menee näin:




Mitä ratkaisuja jotka eivät nosta veroja Savolaisella tähän sitten on?

Kuvat on sivustolta ruuhkamaksu.fi . Sellainen pieni huomio että se yksinäinen vihreä viiva on Kehä II johon ei ole rahaa, ts. se on niin absurdin hintainen että sitä tuskin tehdään.

Savolainen on toki oikeassa siinä että ruuhkamaksut, jos ne toteutetaan niin että autoilun verotusta vastaavasti lasketaan koko maassa, lisäävät verotaakkaa Uudellamaalla. Tämän voi tosin taas kompensoida esimerkiksi vähentämällä alueellisia tulosiirtoja vastaavasti.

Mitä olette mieltä tuloveron alarajan suuruudesta?

YLEn työnäyte attribuutiojournalismista:

Vasemmistoliitto haluaa nostaa tuloveron alarajan 10000 euroon. Arhinmäen mukaan nykyisin alaraja on noin 2400 euroa.

Ja se on vaikka Kataisen mukaan jotain muuta?

Krugmanin klassikko aiheesta, Shape of the Planet: Both Sides Have a Point.

Perustyytyväinen kansa

Esa Suominen kommentoi päivän Hesarissa (paywall) että Perussuomalaisten kannattajakunnassa on yleisprotestoijia. Varmaan on. Epäilen että protesti on kuitenkin väärä aikalaisdiagnoosi.

Pikemminkin minusta vaikuttaa siltä että viime vaaleissa eniten kannatusta on saanut se jolla on vähiten mitään asiaa. Esimerkiksi viime vaalien suurin puolue. Kokoomuksen puoluesihteeri Tujusen myohäisherännäisyys "sisältökysymyksiin" herättääkin huvittuneisuutta, nyt se peukkuhanska ei sitten enää riitäkään?

Minusta näyttää siltä että merkittävä osa äänestäjistä on perustyytyväistä, tai ei ainakaan halua että mikään muuttuu. Tämä ei ole ristiriidassa sen kanssa että samaiset äänestäjät ovat pettyneitä politiikkaan, juuri sen takia he pelkäävät että poliitikot tekevät jotain.

Ja he saavat sellaista politiikkaa kuin haluavat. Istuva hallitus ei ole tehnyt mitään isompia muutoksia, veroja nyt on vähän laskettu niin kuin tähänkin saakka ja lainsäädäntöä lähinnä ajanmukaistettu esimerkiksi ympäristöasioissa. Kuvaavaa on että valtakunnassa jossa työttömyys kasvaa ja julkinen talous on kriisissä, sekä maailmassa jossa on päällä sekä ympäristö- että finanssikriisi, A-luokan kysymyksiä on viemärit mummonmökeissä ja se otetaanko tähän maahan jokunen sata pakolaista vuodessa enemmän tai vähemmän.

Se vanha peli oli pako keskustaan, lähes kaikki puolueet keskustalaistuivat. Uusi kisä on sitten kai siitä kuka onnistuu sanomaan vähiten mistään mitään. Näppärämmin tämä käy pitämällä meteliä jostain moraalisista kysymyksistä joihin kannan ottamisesta ei seuraa käytännössä juuri mitään.

Helsinkiläisiä yrityksiä joihin ei kukaan täysjärkinen mene töihin

Lista löytyy uutisesta Alueellistaminen voi viedä vielä yli 2 000 työpaikkaa pääkaupunkiseudulta.

Sääli, CSC esimerkiksi on hyvä firma.

Hei me suunnitellaan!

Miksikähän kaavoitus ja liikennesuunnittelu takkuaa?